Tällä hetkellä Suomessa pörssiyhtiön johdossa on henkilö, joka on harvemmin sukupuoleltaan nainen kuin etunimeltään Juha. Vain kahta pörssiyhtiötä johtaa nainen. Suomessa on 118 pörssiyhtiötä.

Vuosi sitten tilanne oli tismalleen sama paitsi, että silloin vain yhtä pörssiyhtiötä johti nainen. Naisten aseman kehitys on kuitenkin ollut nousujohteista koko vuosituhannen alun, vaikka ihan viime vuosina tahti on hieman hidastunut.

                              Naisten asema bisnesmaailmassa on hitaasti paranemassa.

Vuonna 2003 naisten osuus yhtiöiden hallituspaikoista oli ainoastaan 7 prosenttia. Keskuskauppakamarin uusimmissa, vuoden 2015 tilastoissa naisten osuus oli noussut 17 prosenttia. Suurissa pörssiyhtiöissä jo lähes kolmannes hallituspaikoista on naisten hallussa.

Eritoten nuorissa ikäluokissa naisten osuus yhtiöiden johtoryhmissä on kasvanut selvästi, selviää Keskuskauppakamarin viime vuoden lopulla julkaistusta naisjohtajaselvityksestä.

Syynä kehitykseen on vuonna 2008 täydennetty pörssiyhtiöiden hallinnointikoodi. Sen mukaan hallituksessa on oltava sekä miehiä että naisia. Poikkeama tästä vaatii julkista perustelua. Hallinnointikoodi on tuplannut naisten hallituspaikkojen osuuden.

Teksti Jukka Leskinen, kuva Kristiina Sievi-Korte

8.3. vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Päivän juuret juontavat Yhdysvaltoihin, jossa 1900-luvun alussa työläisnaiset osoittivat mieltään tekstiilialalla toimivien naisten heikkoja työoloja ja alhaisia palkkoja vastaan. Viralliseksi  teemapäiväksi se nimettiin kuitenkin vasta vuonna 1975, ja suomalaisen almanakan sivuilla naistenpäivä on komeillut vuodesta 1990 eteenpäin.

YK on julistanut naistenpäivän naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päiväksi. Päivään alun perin tiiviisti osaksi kuuluneet poliittiset arvot ovat näkyneet etenkin länsimaisessa juhlinnassa vuosi vuodelta vähemmän. Suomessakin naistenpäivä on tätä nykyä pääasiassa tunnettu äitienpäivään verrattavissa olevana hemmottelupäivänä, jolloin miehet muistavat vaimojaan, pojat äitejään ja kollegat toisiaan ruusujen, tai pienten lahjojen voimin.

Poliittinen peli ei ole kuitenkaan täysin menetetty. Tänä vuonna naistenpäivän teemana on sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttaminen vuoteen 2030 mennessä. Kaikki YK:n jäsenmaat ovat hyväksyneet tavoitteen.

YK:n tasa-arvojärjestö UN Women painottaa teemapäivän olevan ajankohtaisempi kuin koskaan. Naiset ympäri maailmaa kokevat edelleen paljon syrjintää ja väkivaltaa. Järjestön mukaan tämä on suurin este tasa-arvon saavuttamiselle maailmassa. UN Women korostaa myös, ettei tasa-arvo ole vain naisille, tai miehille, vaan se on ihmisoikeuskysymys, ja niin ollen kuuluu kaikille.

Teksti: Anni Hausen

HEOn draamaopiskelijoiden näytelmä Kaukasialainen liitupiiri esitettiin pienessä ja sympaattisessa Valtimonteatterissa.

Näytelmän ohjaaja Petra Pälmä, 33, on opiskelijoidensa kanssa tarttunut melko ajattomaan aiheeseen. Näytelmä on alunperin saksalaisen Bertolt Brechtin (1898-1956) kirjoittama. ”Bertolt Brecht ja eeppinen teatteri ovat teatterihistorian kulmakiviä, joihin jokaisen draamaopiskelijan tulisi tutustua. Aikaisempina vuosina HEOssa olen ohjannut Anton Tšehovin ja Henrik Ibsenin näytelmät, nyt Brecht tuntui selkeältä valinnalta”, kertoo Pälmä syyksi, miksi työstettäväksi on otettu näinkin eeppinen ja painava teos.

 Sota alkaa.

”Heti synnyttyäni haukuin imettäjän.” Vaikka tämä repliikki on tässä täysin irti kontekstistaan, kuvaa se hyvin näytelmän sanomaa.

Huolimatta siitä, että tapahtumat sijoittuvat kauas menneeseen aikaan, entiseen Gruusiaan, nykyiseen Georgiaan, on se tavattoman ajankohtainen tarina siitä, miten eliitti luulee aina pääsevänsä kuin koira veräjästä, teki se mitä hyvänsä. Onkin sanottu, että Brechtin näytelmien sanoma kirkastuu poikkeusaikoina, taloudellisissa ja yhteiskunnallisissa kriiseissä, kuten nyt.

Tarina alkaa, kun kansalaissodan syttyessä hallitsijaperhe joutuu pakenemaan pääkaupungista ja unohtaa pienen lapsensa ja perijänsä palvelijakolonnansa hoiviin. Yksi palvelustytöistä, hyväsydäminen ja hieman naiivi, mutta rohkea Gruše, ottaa kapinallisten etsimän lapsen mukaansa ja tästä alkaa pakomatka läpi kylmän talven ja sodan runteleman maan.

 Gruše ottaa äidin roolin.

Nykyajastakin tuttu epäoikeudenmukaisuus on alati läsnä. Ihmisiä tapetaan ja rusikoidaan syyttä suotta niin kuin sodassa aina.

Saako paha sitten palkkansa? Onko äidinrakkaus täysin mustavalkoista? Voiko pieni ihminen muuta kuin polvistua rahan ja vallan edessä? Näihin kysymyksiin saamme vastauksen erinäisten sattumusten sarjalla, jotka vievät tarinan kohti oikeudenmukaista loppuaan.

Vaikka aihe onkin vakava, on tarinassa mukana varsin hauska hahmogalleria. Esimerkiksi amerikkalaisista sotaelokuvistakin tuttu karjuva ja irstas kersantti ja hänen vähämielinen apurinsa, jota kersantti kutsuu osuvasti puupääksi. Myös Madonnan Like a virginiä tulkitseva munkki kirvoitti hersyvät naurut yleisössä. Toisella puoliajalla humoristisen pääroolin ottaa kaupungin juoppolalli tuomari, entinen kirjuri Azdak, joka käyttää lakikirjaa lähinnä takapuolensa alustana.

 Kersantti ja puupää.

Koko kaksituntinen näytelmä pitää hyvin otteessaan. Vaikka välillä tuntuukin, että mutkia vedetään suoriksi, mopo ei missään vaiheessa lähde keulimaan niin, että katsoja putoaisi kyydistä.

Muutenkin opiskelijaryhmä suoriutuu raskaasta aiheesta mallikkaasti. Lavalla nähdään oikeita kyyneliä, raivokkaita purkauksia sekä aitoa onnellisuuden pilkettä silmäkulmissa. Vaikuttavimpia hetkiä oli sodan alkua kuvannut kohtaus, jossa näyttelijät liikkuivat hidastetusti ryhmässä, musiikin tehostaessa sanatonta viestintää. Opiskelijat olivat selkeästi sisäistäneet ohjaajan taiteellisen vision.

 Lavalla nähtiin aitoja kyyneliä.

”Kaukasialainen liitupiiri haastaa rakenteellaan ja tarinan välittääkseen on ensemblen täytynyt luoda yhteinen flow, luottamus ja ymmärrys tekstiä kohtaan”, ohjaaja Petra Pälmä sanoo.

Tämä flow ja luottamus välittyy myös opiskelijoiden hyvästä yhteishengestä. Esitys on opiskelijaryhmän eheä ja kollektiivinen suoritus.

Lopputulos on tunteikas, selkeästi draamankaarta noudattava näytelmä. Se naurattaa, se panee ajattelemaan ja saa katsojan muistamaan, että jos on nykyaikana maailmassa paljon pahaa, on myös hyvää ja näin on ollut ja tulee aina olemaan.

KAUKASIALAINEN LIITUPIIRI

Ohjaus ja dramaturgia: Petra Pälmä

Rooleissa: Ilana Pamgren, Laura Torkkel, Anna Reini, Jussi Koski, Carinella Jääskeläinen, Jasir Osman, Henna Haapanen, Kaisa Merelä, Miia Raitakangas, Mikko Veijalainen, Emilia Kettunen, Kaisa Koivisto, Hilda-Justiina Arola, Fanny Paananen, Jussi Pitkänen

Teksti Jukka Leskinen, Kuvat Danae Delikouras

Viralliset ravitsemussuositukset ovat taas tapetilla uuden kohudokumentin vuoksi. Keskustelu puolesta ja vastaan käy kuumana eri medioissa. Miten tieteellisen näytön vastustajat perustelevat kantansa?

Viime päivinä viralliset ravitsemussuositukset ovat joutuneet jälleen riepoteltavaksi mediassa. Suurimpana syynä kohulle lienee tällä kertaa lauantaina 5.3 ensi-iltansa saaneen personal trainer Tomi Kokon dokumentti: 30 päivän ihmiskoe – viralliset ravintosuositukset puntarissa. Dokumentin trailerin perusteella viralliset ravitsemussuositukset sekä niiden väestötason terveysvaikutukset tullaan kyseenalaistamaan.

Kauhun tasapainon säilyttämiseksi myös virallisten ravitsemussuosituksen puolestapuhujia on julkisuudessa kuultu. Esimerkiksi personal trainer Antti Rossi julkaisi kannanottonsa Iltalehdessä (2.3), jonka mukaan hän on syönyt tyytyväisenä virallisten suositusten mukaan viimeiset kymmenen vuotta. Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm on ollut perinteisesti tiedeyhteisön edustaja mediassa ja niin on tämänkin kohun kohdalla.

Suuri yleisö joutuu isojen otsikoiden vuoksi hämmennyksen valtaan, eikä tiedä ketä uskoisi.

Mistä vahvan tieteellisen näytön kyseenalaistamisessa on kysymys? Siinä on kyse hyvin inhimillisistä motiiveista. Motiivit perustuvat pääosin valtaan, rahaan ja ideologiaan. Usein pönkitetään omaa julkisuusarvoa, halutaan kasvattaa omien tuotteiden myyntiä ja taistellaan ”totuuden” puolesta.

Yleinen väärinkäsitys on se, että tiede edustaisi ehdotonta ja muuttumatonta totuutta ja että se olisi allerginen kritiikille. Näin ei ole. Tiedettä ja tiedeyhteisöjä saa sananvapauden nimissä kyseenalaistaa. Itseasiassa tiede tarvitsee kehittyäkseen haastamista ja kritiikkiä.

Tiede on aina avoin kehittymiselle, kunhan vahvaa näyttöä on riittävästi, jotta aikaisemmat virhepäätelmät voidaan oikaista. Tiede on itsekorjautuvaa ja itsekriittistä. Tieteen itsekorjautuvuus erottaa sen esimerkiksi näennäistieteistä ja uskonnoista, joissa itsekriittisyyden prosessit loistavat poissaolollaan.

Virallisen vastustajat pyrkivät vankan tutkimusnäytön systemaattiseen ja aiheettomaan kieltämiseen. Usein he kutsuvat itsensä mukaan itse luomaansa ”tieteelliseen kiistaan”, vaikka tiedeyhteisön keskuudessa asiasta vallitsisi yksimielisyys eikä todellista tieteellistä kiistaa siis ole olemassa.

Kiistäjät ovat monta kertaa taitavia puhujia. Puhelahjoja hyödyntämällä argumentoidaan omia näkemyksiä ja luodaan ”kiistanalainen” tilanne. Oman kannan tueksi tutkimustuloksista valikoidaan ne, jotka tukevat omaa näkemystä. Kyseessä on ns. kirsikan poiminta -ilmiö.

Lisäksi vastustajat vaativat usein sataprosenttista tieteellistä näyttöä, jolloin vahva tieteellinen näyttö joutuu ylikorostetun epäilyksen kohteeksi. Johdonmukaisilta vaikuttavien virhepäätelmien käyttö, tieteen tekijöiden moraalin kyseenalaistaminen, tiedeyhteisön korruptoituneisuuteen viittaaminen salaliittoineen liike-elämän kanssa, kuuluvat myös virallisen vastustajien työkalupakkiin.

Suurelle yleisölle on valtava karhunpalvelus, kun median edesauttamana asiantuntijat ja ”asiantuntijat” asetetaan julkisuudessa samalle viivalle. Tieteellinen näyttö ja kokemusperäinen tieto esitetään mediassa keskenään tasavertaisina. Lähtökohta on hyvin epätasapainoinen ja kyseessä ns. false balance -ilmiö. Kuinka moni osaa kiinnittää huomiota tähän asetelmaan?

Ravitsemustiede on erityisen alttiina false balance -ilmiölle. Ravitsemus koskee meitä kaikkea, joten kynnys omien mielipiteiden julkiselle esittämiselle lienee matala. Harvemmin esimerkiksi näkee maallikkoa ja kardiologia samassa keskusteluohjelmassa väittelemässä sydänleikkauksen yksityiskohdista.

Pahimmillaan virallisen vastustaminen saattaa aiheuttaa hengenvaaran. Jos esimerkiksi syöpäsairas kieltäytyy syöpähoidoista vakuututtuaan uskomushoitojen tehokkuudesta, ollaan hyvin vaarallisilla vesillä.

Tämän kertaisen ja tulevien virallisen tiedon kyseenalaistavien kohujen kohdalla tarvitaan mediakriittisyyttä, median itsekriittisyyttä ja maalaisjärjen käyttöä, koska vastuu tehdyistä valinnoista on lopulta aina ihmisellä itsellään.

Teksti: Marko Korosuo

Lähteet ja lisätietoja:

Diethelm, P. & Mckee,M. 2009. Denialism: what is it and how should scientists respond? The European Journal of Public Health. doi: http://dx.doi.org/10.1093/eurpub/ckn139.

Sarja, T. 2012. Viralliset vastustajat. Tieteessä tapahtuu. 30 (5), 47-50.

Strandberg, T. 2009. Denialismi – tieteen salakavala syöpä. Suomen Lääkärilehti. 64 (42), 3528-3529.

Taitotestissä Jussi saa eteensä meikkipussin!

Vakkariosio Taitotestissä Tiia tenttii suomen presidentit!