-
Keskiviikkona Espoon Tapiolassa kohtasivat Korisliiga-ottelussa Honka ja Kauhajoen Karhu. Vierasjoukkueen loistava heittovire murskasi Hongan selkärangan jo ennen ottelun puoliväliä. Tulostaululla oli ottelun päätyttyä lukemat 90-103. Kuvaajamme Veera Visuri ikuisti ottelun kulun hienoilla valokuvilla.
-
Kafelnikov ehtii yhä myös pelaamaan tennistä. Kuva vuodelta 2011. (dreamstime) Vuosituhannen vaihteessa Jevgeni Kafelnikov oli yksi tenniksen valovoimaisimmista tähdistä. Kaksi Grand Slam voittoa, Sydneyn olympiakulta ja ATP-listan ykköstila ovat vain kirsikoita kakun päällä miehen pitkällä ansiolistalla.
Kafelnikov jätti tenniskentät vuonna 2004 vain 30-vuotiaana. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon. Nykyään 40-vuotias venäläinen on yrittänyt uraa niin pokeriammattilaisena, tv-kommentaattorina kuin myös golfin parissa.
Tennisuransa loppupuolella Kafelnikov hävisi yhä useammin nuoremmille pelaajille, jotka hän omien sanojensa mukaan oli aiemmin voittanut yhdellä kädellä. Tappiot ja ikääntyvä kroppa ajoivat venäläisen lopettamaan uransa ja siirtymään toisen intohimonsa eli pokerin pariin.
”Pokerissa tarvitaan sisua, aivan kuten tenniksessäkin.”
”Jos et usko kykyihisi, et voi pärjätä. Tennistä pelatessani uskoin aina itseeni. Sen vuoksi urani oli niin menestyksekäs”, Kafelnikov totesi Independentin haastattelussa vuonna 2004.
Voittamisen nälkä sai Kafelnikovin palkkaamaan Kirill Gerasimovin opettamaan hänelle pokerin salat.
Gerasimovin opeilla Kafelnikovista näytti kehittyvän varteenotettava pokerinpelaaja. Siitä esimerkkinä vuoden 2004 Moskovan turnaus, jossa Kafelnikov tiputti Dave Colcloughin, jota tuohon aikaan pidettiin eurooppalaisen pokerin Roger Federerinä.
Kafelnikov on osallistunut kolmesti World Series of Pokeriin sijoittuen parhaimmillaan yhdeksänneksi vuonna 2005. Venäläinen on pokeriurallaan tienannut lähes 150,000 dollaria. Mies on kuitenkin kertonut pelaavansa lähinnä jännityksen vuoksi, eikä raha ole hänellä pääasia.
Pokerin pelaamisen ohella Kafelnikov kiinnostui golfista. Scott Draper ja Ivan Lendl ovat vuosien varrella osoittaneet, että lajinvaihto tennisuran jälkeen on mahdollinen ja myös Kafelnikovilla on golfin suhteen suuria tavoitteita.
Mies on ilmoittanut tavoitteekseen vuoden 2016 Rio de Janeiron kesäolympialaiset.
Tähän on kuitenkin pitkä matka, sillä Kafelnikov ei ole vielä koskaan selvinnyt jatkokierroksille edes Challenge– tai European Tour-tason kilpailuissa. Parhaimmillaan hän on päässyt 8-lyönnin päähän jatkopaikasta, mutta valitettavan usein miehen nimen alapuolelta on löytynyt vain tulostaulun alareuna.
Kafelnikovin golfuran suurin saavutus on Venäjän mestaruus vuodelta 2011, mutta golfin suosio on Venäjällä hyvin marginaalista. Kafelnikov onkin Venäjän tunnetuin golfpelaaja lähinnä tennistaustansa takia.
Kunnianhimoisista golftavoitteistaan huolimatta Kafelnikov ei ole hylännyt tennistä kokonaan. Hän on toiminut uransa jälkeen tenniskommentaattorina Venäjällä ja pelannut vuodesta 2008 lähtien ATP Champions Touria, johon osallistuvat useat lajin entiset huiput.
Kafelnikovilta kysyttiin eräässä BBC:n haastattelussa, että mikä hänen nykyisistä harrastuksistaan on hänelle kaikkein rakkain. Vastaus oli selkeä:
”Tällä hetkellä se on golf. Se innostaa minua eniten, sillä siinä pystyn jatkuvasti kehittymään. Tenniksessä olen jo saavuttanut rajani, samoin pokerissa ja kommentaattorina. Golfissa kehityn yhä päivä päivältä paremmaksi ja se ajaa minua eteenpäin”, Kafelnikov kertoi.
Aika näyttää tuleeko Sydneyn olympiavoittajasta vielä jonain päivänä golfin olympiavoittaja, vai keksiikö Kafelnikov sitä ennen uuden lajin, jolla tukahduttaa voitonnälkänsä.
Niko Ekblom
-
Kuuntele miesten kolmas lähetys.
Äänitoistin -
Helsingin IFK julkisti uusia nimiä valmennustiimiinsä. Edustuksen päävalmentajaksi nimettiin Jokereistakin tuttu Antti Törmänen, joka valmensi viime kaudella Sveitsissä SC Berniä.
Jani Tanska ja Jan Lundell jatkavat valmennusryhmässä, ja uutena ryhmään liittyy Pekka Kangasalusta.
Päävalmentaja Törmäsen sopimus on kolmivuotinen. Suomessa Törmänen on luotsannut Vaasan Sportin mestiksen mestariksi 2011 ja Bluesin A-nuoret SM-kultaan 2009.
Pelaajauransa tähän kauteen päättänyt Ville Peltonen, 41, aloittaa IFK:n junioreiden valmennuspäällikkönä. Peltonen ottaa vastuulleen juniorivalmennuksen johtamisen ja kokonaisvaltaisen kehittämisen.
Uransa vuosi sitten NHL:ssä ja Anaheim Ducksissa päättäneen Toni Lydmanin, 36, työ IFK:ssa keskittyy erityisvalmentajana puolustajien yksilölliseen valmentamiseen.
Painopisteenä junioreiden yksilövalmennuksesta Peltonen ja Lydman vastaavat 15-20 vuotiaista lahjakkaista hyökkääjistä ja puolustajista.
Valmennustiimin vaihtuessa maalivahtivalmentajana jatkava Jan Lundell kommentoi uusia nimityksiä seuraavasti: “Uusi aikakausi lähtee käyntiin. Me ollaan pidetty palavereita ja ollaan samoilla linjoilla asioissa. On ollut hyvä tekemisen meininki ja suunta on oikea. Innolla odotan tulevaa kautta.”
Toni Lydmanin sopimus on yksivuotinen ja hän odottaa kautta innolla. ”Hirveän monia treenejä en ole vielä ehtinyt nähdä, mutta hyvillä fiiliksillä lähdetään hommaa tekemään. Maalivahtivalmennuksen kanssa tehdään varmasti myös paljon yhteistyötä.”
Lydman lähtee positiivisella mielellä ensi kauteen. (Kuva: Ilona Savitie) Niko Lehmuskanta
-
Jalkapalloilumaailman suurimmaksi otteluksi tituleeratun El Clasicon arvokkuus on kokenut suuren inflaation 2010-luvulla. Inflaatio ei johdu pelkästään siitä, että Real Madridin ja Barcelonan kohtaamisia on alla kuluneella vuosikymmenellä peräti 19. Suurin syy siihen on, että kenttä on täynnä pellejä!
Aikojen saatossa pelaajat ovat aina tehneet kaikkensa voittaakseen ottelun. Niin asia on nytkin mutta keinot ovat muuttuneet täysin. Peli on yhtä sirkusta. Pelaajat oikein hakevat kontaktia, jotta pääsisivät kaatumaan kentän pintaan hankkiakseen vastustajalle varoituksia ja ulosajoja. Aina he eivät tarvitse edes kontaktia kaatuakseen, kuten viime sunnuntain klassikko osoitti.
Filmaamista tapahtuu ympäri pelikenttää ja enää siihen eivät syyllisty pelkät hyökkääjät, vaan yhtä lailla myös topparit ja jopa valmentajatkin. Mihin on hävinnyt se arvokkuus, joka pelissä oli, silloin kun Raulit ja Zidanet ottivat mittaa mm. Ronaldinhon johtamasta Barcelonasta taitojensa avulla.
Nykyään kenttä on täynnä Neymarin ja Pepen kaltaisia apinoita.
On hienoa, että pelissä on paljon taistelupareja ja tunnetta. Mutta paljon ennemmin sitä katselisi kauniita hyökkäyskuvioita jatkuvalla syötöllä kuin pelaajien koiruuksista syntyneitä viiden minuutin myllyjä. Vai mitä mieltä olet Sergio Busquets? Peli on katkonaista kuin kalliolaisen juoppolallin kävely. On turhauttavaa, kun Ronaldon ja Messin tasoiset pelaajat joutuvat pyörittelemään vain päätään, kun ympärillä oleva sirkus estää normaalin pelaamisen. Ei sillä, että kyseiset herrat olisivat puhtaita pulmusia.
Sirkuksella on aina myös tirehtööri. Viime vuodet se oli Jose Mourinho, joka peluutti Real Madridia jopa inhorealistisesti Barcaa vastaan. Viime sunnuntaina se oli tuomari Alberto Undiano. Hän pilasi pelin kyseenalaisilla tuomioillaan. Peli meni käytännössä rangaistuspotkukilpailuksi. Ja lopullisesti pelin tappoi käsittämätön Sergio Ramosin punainen kortti tunnin kohdalla.
On selvää, että meno ei lähivuosinakaan tule muuttumaan, kun kummassakin joukkueessa roikkuvat ne samat mädät omenat vuodesta toiseen. Pelillisesti El Clasico ei ole läheskään paras yksittäinen ottelu mitä maailmassa on. Se on käsittämätöntä, kun tiedämme Real Madridin ja Barcelonan pelaajien tason.
Monet Valioliigan kärkikamppailut ovat paljon viihdyttävämpiä, sen vuoksi kun filmaaminen ja turhat kalabaliikit ovat paljon vähäisempiä.
Englannin suuret derbyt ovat ottamassa valta-asemassa olevaa El Clasicoa vuosi vuodelta kiinni. Niissä on vauhtia, asennetta ja taitoa. Jalkapalloa siis aidoimmillaan. Toivo kelkan kääntymiselle piilee siinä, että Ronaldo, Messi ja kumppanit näyttävät maailman parhaina pelaajina mallia, miksi klassikko on yhä kaunein ja suurin. Sen pitää tapahtua pelaamalla. Messin työnäyte oli kolme maalia ja syöttö viimeisimmässä klassikossa, joten toivoa siis on.
(korjattu: 12.55 Busquetsin nimi ja pelin päivämäärä)
Jesse Happonen
-
Näin on päässyt pikajuoksija Showlahin valmentaja Atte Pettinen useasti lausumaan kesken juoksutreenien valmennettavalleen viime aikoina. Ja hyvinhän se on mennyt hallikisoissakin talven aikana. Helsingin IFK:ta edustava Jasmin nappasi 60 metrillä pronssia ja 200 metrillä hopeaa Rovaniemellä järjestetyissä SM-halleissa.
Talvesta kysyttäessä juoksijattaren kasvoille nouseekin mairea hymy ” ei voi olla kuin tyytyväinen menneeseen talveen SM-mitalien ja omien uusien ennätysten myötä”, Jasmin fiilistelee. 60 metrin vanhasta ennätyksestä lohkaistiin pois kahdeksan sadasosaa ja uusi ennätys on näin ollen 7.43.
Se oli lähellä viedä pikakiiturin MM-halleihin Puolan Sopotiin, mutta tällä kertaa kisaraja jäi kuitenkin vielä rikkoutumatta. ” 60 metrillä tulokseni olivat todella tasaisia kaikissa kisoissa ja tuntui, että paukkuja olisi ollut vieläkin parempiin aikoihin”. Kaikki kisat menivät kymmenyksen sisään, mutta ” on hyvä jättää kesäänkin petrausvaraa”, Showlah kertoo pilke silmäkulmassa.
200 metrin reilu neljän kymmenyksen tulosparannus omaan ennätykseen lämmittää eritoten sprintterin mieltä
”se lupaa hyvää kesän 100 metrin kisojen loppuvetoa ajatellen”. Showlah tunnetaankin räjähtävästä lähdöstään ja mikäli loppuvetoon tuleekin kehitystä, niin viime kesänä tehty ennätys voi parantua jälleen tänäkin vuonna.
Juoksijatar aikookin kehittää heikkouksiaan kehittyäkseen. Nopeuskestävyyttä on treenattu pitkien vetojen avulla. Se on kova kuuden vedon treeni, johon Jasminilla on viharakkaussuhde: 150m, 100m, 150m, 100m, 150m ja 100 metrin vedot, joista kaksi ensimmäistä juostaan suht rauhallisesti ja kaksi viimeistä vedetään yli 90 % tehoilla. ”Välillä on oksennuskin tullut lopuksi, niin rankka se treeni on”.
Showlahin voimatasot ovat nousseet talven aikana. Painoja saakin olla lisäämässä vähän väliä jalkaprässiin ja levytankoon yhdenjalankyykkyjä tehdessä.
”Tekniikkaani on tullut muutoksia voimien myötä. Työntö on voimakkaampi ja askel lentää pidemmälle”
Tällä hetkellä sprintterillä on menossa ikään kuin peruskuntokausi eli kuntosalilla tehdään pitkiä sarjoja kevyemmillä painoilla. Parin viikon päästä aletaan lisäämään painoja ja toistojen määrät ovat paljon pienemmät.
Showlah valmistui joulukuussa restonomiksi Haaga-Helian Porvoon yksiköstä. Hän kaipaa elämäänsä urheilijanarjen lisäksi tekemistä, ettei aika käy pitkäveteiseksi. Opiskelujen loputtua henkireikänä hänellä on ollut Kytke-projekti. “Noin neljä kertaa kuussa käymme kouluissa vierailuilla kertomassa oppilaille monikulttuurillisuudesta ja syrjintään liittyvistä asioista.”
Jasmin on ollut terveenä koko talven. Ennen kautta hänellä on edessään vielä kaksi ulkomaanleiriä. Teneriffalla on kolmen viikon maajoukkueleiri, jossa hiotaan muun muassa viestijuoksua kuntoon. “Meitä on siellä seitsemän tasavahvaa naista kilpailemassa paikoista viestijoukkueeseen.” Teneriffalta pikakiituri matkustaa valmentajansa kanssa Malagaan viikoksi viimeistelemään kuntonsa ennen kisakauden alkua.
Kesän kisakalenteria Showlah ei ole vielä tarkemmin katsellut, mutta aikoo vetää rennon kevään ja kesällä ulosmitata kuntonsa.” Tietenkin niin, että Zürichin 100 metrin EM-kisaraja rikkoutuu ajoissa”, Jasmin päättää.
Starttiviivalla Jasminilla on aina kova itseluottamus (Kuva: Minna Pekola) Jesse Happonen
-
Jalkapallon Mestarien liigan puolivälierän ennakolta tiukin ottelupari käydään ranskalaisen Paris Saint-Germainin ja englantilaisen Chelsean välillä. Tästä parista selkeää suosikkia on mahdotonta nostaa, sillä joukkueet vaikuttavat täysin tasavahvoilta. Eurooppalaiseen huippujalkapalloon viime vuosina vahvalla otteella rynninyt PSG on osoittanut tällä kaudella, että joukkueella on potentiaalia edetä vaikka mestaruuteen saakka. Chelsea puolestaan voitti Mestarien liigan 2012 ja heti seuraavana vuonna lontoolaiset kruunattiin Eurooppa-liigan mestareiksi. Eurokentillä menestymisen salaisuus on siis ainakin Chelsealla hallussa.
PSG on jo käytännössä varmistanut Ranskan Ligue 1:n mestaruuden, sillä se johtaa kakkosena majailevaa AS Monacoa 13:lla pisteellä kun pelejä on jäljellä enää seitsemän. Alkukaudesta hieman Ranskassa kontanneet pariisilaiset ovat äityneet huimaan iskuun; PSG:n viimeisestä tappiosta on vierähtänyt aikaa jo yli kaksi kuukautta.
Chelsea puolestaan kärsi viikonloppuna kirvelevän vierastappion Crystal Palacelle. Tämä rokotti huomattavasti Valioliigan piikkipaikalta tipahtaneiden lontoolaisten mestaruushaaveita. Valioliigan kärki on kuitenkin edelleen tiukkaakin tiukempi, kolmen joukkueen ollessa neljän pisteen sisällä.
Mestarien liigassa molemmat joukkueet ovat esittäneet vakuuttavia otteita. Molemmissa seuroissa juhlittiin alkulohkovaiheessa lohkovoittoa ja pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella kumpikaan ei ollut ongelmissa. PSG jyräsi saksalaisen Leverkusenin yli yhteismaalein 6-1, kun taas Chelsea oli turkkilaista Galatasarayta parempi numeroin 3-1. Yhteistä Mestarien liiga -historiaa PSG:llä ja Chelsealla ei kymmenen vuoden takaisia alkulohkokohtaamisia lukuun ottamatta ole lainkaan. Se tekee tämän otteluparin lopputuloksen arvuuttelusta todella haastavan.
Paris Saint-Germain
Hyökkäys
PSG:n jatkoon menon kannalta tärkeintä on heidän hyökkäyspelinsä onnistuminen. Kun ranskalaisten hyökkäyksessä viilettää Zlatan Ibrahimovicin ja Edison Cavanin kaltaisia maailmanluokan maalinsylkijöitä, ei tarvitse miettiä kenen harteilla joukkueen menestymismahdollisuudet enimmäkseen lepäävät. Varsinkin Ibrahimovic on ollut uskomattoman kovassa iskussa koko kauden ajan. Ranskan liigassa täysosumia on syntynyt peräti 25. Kun tähän lisätään vielä Mestarien liigassa syntyneet kymmenen maalia, voidaan sanoa Ibrahimovicin olleen todella tehokas. Zlatanin vierelle hyökkäykseen täksi kaudeksi Napolista siirtynyt Edison Cavani on hänkin maailmanluokan hyökkääjä. Ranskassa syntynyttä 14:aa häkkiä säestää Mestarien liigassa paukutetut neljä maalia. Hyökkääjäksi voi lukea myös Ezequiel Lavezzin, joka viihtyy yleensä enimmäkseen vasemmalla laidalla.
Keskikenttä
Pariisilaisten keskikentältä löytyy laadukas nippu yksilöitä, jotka valmentaja Laurent Blanc on saanut tällä kaudella pelaamaan myös joukkueena. Keskikentältä löytyy muunmuassa Yohan Cabayen, Javier Pastoren, Jeremy Menezin ja Thiago Mottan kaltaisia kokeneita pelimiehiä. Kun tähän nippuun lisätään vielä jo nykyään todella hyvin pelaavat Marco Verrattin ja Lucas Mouran kaltaiset nuorukaiset, on PSG:llä menestymisen paketti kasassa pitkäksi aikaa. Varsinkin Lucas on ollut kovassa vireessä tällä kaudella. Tästä osoituksena on yhdeksän maalisyöttöä Ranskan liigassa. PSG:n keskikenttä pyrkii yleensä hallitsemaan pallollista peliä syöttelemällä paljon. Hyökkäysvoittoisella Blancin miehistöllä kuitenkin löytyy myös maalinteon taitavia keskikenttämiehiä.
Varsinkin tulisen laukauksen omaavat Cabaye ja Lucas pitävät vastustajien puolustusta varpaillaan vaarallisilla kaukolaukauksillaan.
Puolustus
Ranskalaisjätin puolustuksen ehdoton johtohahmo on kenties maailman tämän hetken paras toppari, Thiago Silva. Silva johtaa PSG:n puolustusta jämäkällä esimerkillään, ja toppariosastolla ei ole ollut ongelmia koko kaudella. Silvan rinnalla avauskokoonpanon topparipaikasta kilpailevat Alex, Christophe Jallet ja loistavia otteita etenkin tämän vuoden Mestarien liigassa esittänyt nuori Marquinhos. Laitapuolustajat ovat hienoinen kysymysmerkki, varsinkin Chelsean kaltaista vaarallista vastustajaa vastaan. Kokenut Maxwell on alkanut osoittaa hidastumisen merkkejä, vaikka hän ei vielä tällä kaudella varsinaisissa ongelmissa olekaan ollut. Oikealla laidalla puolustava hollantilainen Gregory van der Wiel puolestaan on ongelmissa ollut. Puolustuspäässä ihmeellisiä mokia sattuu reilusti suotavaa enemmän, eikä van der Wielin avut varsinaisesti ole myöskään hyökkäyspäässä. Nykyajan modernin laitapakin ominaisuuksiin luetaan vahvan puolustuspelaamisen lisäksi myös vaarallisuus hyökkäyspäässä. PSG:ssä nämä ominaisuudet eivät täyty ja laitapakkiosastoa pariisilaisten tuleekin vahvistaa, mikäli se mielii tosissaan kisata Mestarien liigan voitosta.
Maalivahtipelaaminen
PSG:n ykkösmaalivahdin paikkaa pitää hallussaan 27-vuotias italialaiskassari Salvatore Sirigu. Pariisiin Italian Serie A:sta muutama vuosi takaperin siirtynyt maalivahti on esiintynyt tällä kaudella mallikkaasti. Ranskan liigan 31:ssä pelissä on oma maali pysynyt puhtaana huimat 17 kertaa. Sirigun vahvuuksiin kuuluu etenkin refleksitorjunnat ja kaikki läheltä tulevat laukaukset. Itseluottamusta italialaiselta ei puutu ja siitä kertoo myös muun muassa hyvät rankkarintorjuntataidot. Sirigun ainoana miinuksena voi pitää hänen itsekuriaan, jonka heittelehtimisen myötä Sirigulle sattuu toisinaan vahinkoja.
Chelsea
Hyökkäys
Hyökkäyspelaaminen on Jose Mourinhon Chelsean suurin kysymysmerkki. Samuel Eto’on, Fernando Torresin ja Demba Ba’n kaltaisista nimistä huolimatta Chelsean hyökkääjät eivät tunnu saavan palloa maaliin mistään. Kelvolliseen vireeseen viime aikoina päässyt Eto’o joutuu todennäköisesti jättämään ensimmäisen osaottelun väliin loukkaantumisen vuoksi. Tämä on Mourinholle kova isku, sillä Torresia ja Ba’ta ei voi edes mainita samassa lauseessa maalivireen kanssa. Liverpoolissa parhaalla kaudellaan peräti 24 maalia viimeistelleen Torresin Chelseassa viettämä aika on ollut yhtä suurta murhenäytelmää, eikä merkkejä muutoksesta ole näkyvissä.
Keskikenttä
Mourinhon Chelsea on onnistunut haalimaan lontoolaisten keskikentälle uskomattoman kovan nipun maailmantähtiä. Tällä kaudella keskikentän johtotähdeksi on noussut belgialaistaituri Eden Hazard. Valioliigassa Hazardin uran tähän mennessä parhaalla kaudella on syntynyt peräti 14 maalia ja siihen päälle vielä 7 maaliin johtanutta syöttöä. Hazardin lisäksi Chelsean keskikentältä löytyy mm. Frank Lampardin, Oscarin, Willianin, Ramiresin ja Nemanja Maticin kaltaisia pelaajia. Mourinho on iskoistanut keskikenttäpelaajilleen vahvan vastaiskupelaamisen mentaliteetin. Puolustaminen on aina ollut Mourinhon valmentamissa joukkueissa keskikentän pelaajilla tärkeässä roolissa, ja niin on myös tämän päivän Chelseassa. Heikkouksia Chelsean keskikentältä saa hakemalla hakea, sillä Mourinholla on keskelle monipuolinen ja laaja tarjonta niin puolustavia kuin hyökkääviäkin pelaajia.
Puolustus
Puolustuspelaaminen on lontoolaisten suurin vahvuus. Toppariparina häärivät John Terry ja Gary Cahill, jotka pelaavat yhteen kuin unelma. Jommankumman loukkaantuessa ei puolustus korvaajastakaan paljoa heikkene, sillä penkillä istuu brasilialainen David Luiz. Laitapakit Branislav Ivanovic, Cesar Azpilicueta ja Ashley Cole puolestaan ovat kaikki kuin mallikuvia modernista, paljon hyökkäyksiä tukevista laitapakeista. Chelsean puolustuspää onkin toiminut todella hyvin koko kauden. Tästä on osoituksena muun muassa se, etteivät lontoolaiset ole päästäneet yli kahta maalia pelissä kertaakaan tämän vuoden puolella.
Maalivahtipeli
Hyvin toimivan puolustuksen lukkona häärii kokenut tsekkiläismaalivahti Petr Cech. Vaikka Cech tuntuu häärineen Chelsean maalilla jo iät ajat, on hän vasta 31-vuotias.
Cech tuntuu olevan kuin viini, joka vain paranee vanhetessaan.
Lähes kaksimetrinen tsekkiläinen on todella ulottuva maalivahti, jolla ei heikkouksia ole.
Seuraa heitä
Lucas Moura
Nuoren brassipelurin pallonhallinta on maagisen näyttävää. Varsinkin kuljettaessaan palloa kovassa vauhdissa Lucas on elementissään. Yllättää vastustajat laukomalla hurjia pommeja suorasta juoksusta.
Thiago Silva
Brasilialaisiin pelaajiin PSG:ssä luotetaan, eikä turhaan. Thiago Silva on monen mielestä pelipaikkansa paras koko maailmassa. Silvan rautainen ote pitää koko keskuspuolustuksen kasassa.
Eden Hazard
Loistokautta pelaava 23-vuotias belgialainen on noussut nopeasti yhdeksi maailman parhaista hyökkäävistä keskikenttäpelaajista. Maagisen pallonkuljettamisen lisäksi Hazard on myös todella taitava viimeistelijä. Chelsean tärkein pelaaja.
Gary Cahill
Chelsean puolustuksen toinen kulmakivi John Terryn ohella. Varsinkin pääpelissä maailman eliittiin lukeutuvan Cahillin ponnistusvoimaan kannattaa kiinnittää huomiota. Leijailee kulmatilanteissa omissa korkeuksissaan.
Arvio lopputuloksesta
Tässä otteluparissa PSG tulee todennäköisesti pitämään palloa vastustajaansa enemmän. Chelsea puolestaan luottaa pelityylinsä mukaisesti puolustamiseen, sekä nopeisiin vastaiskuihin. Vaikka ranskalaisten hyökkäys on maailman eliittiä, ei se tule montaa maalia englantilaisten verkkoon tekemään. Myöskään Chelsea ei tule montaa maalia tekemään. Lopulta otteluparin kääntää Chelsealle Jose Mourinhon taktinen nerous ja vesitiivis puolustus. Chelsea jatkaa välieriin yhteismaalein 2-1.
Velja Engström
-
Kun Mestarien Liigan puolivälieräparit arvottiin maaliskuun 21. päivänä, vallitsi Sveitsin Nyonissa erikoinen ilmapiiri. Jäljellä olevista 8 joukkueesta 7 toivoi kuumeisesti vastaansa Manchester Unitedia. Tällaista tilannetta ei ole vuosiin ollut, jos milloinkaan. Tällä kertaa arpaonni “suosi” hallitsevaa mestaria, Bayern Münchenia.
Kummatkin joukkueet pelasivat viime lauantaina kotimaansa sarjaottelun. Bundesliigan mestaruuden ennätysajassa varmistanut München kohtasi kotonaan Hoffenheimin. Melkein täydellisellä kakkosmiehistöllä pelannut “Die Roten” jäi Allianz Arenalla 3-3 tasapeliin sarjataulukossa sijalla 9 olevan vieraansa kanssa. Alavireinen Manchester United puolestaan voitti kotonaan Aston Villan vaikean alun jälkeen lukemin 4-1. Voitosta huolimatta ManU pysyi Valioliigassa sijalla 7 ja Aston Villa sijalla 12.
Bayern on jyrännyt voitosta voittoon, niin kotimaan-, kuin eurokentilläkin kuluvalla kaudella. Bundesliigassa Pep Guardiolan miehistö on voittanut 25 kertaa ja pelannut tasan 3. Häviöitä on pyöreä nolla. Maalierokin on pöyristyttävä 82-16. Mestareiden Liigassa ainoa tappio tuli merkityksettömässä ottelussa Manchester Cityä vastaan. Neljännesvälierissä joukkue tiputti toisen englantilaisen, Arsenalin, jatkosta yhteismaalein 3-1. Joten kokemusta Valioliigajoukkueista Saksan mestareilla tällä kaudella on enemmän kuin riittämiin. Bayernilla on tälläkin kaudella hyvät saumat triplaan, kun se kohtaa parin viikon päästä Saksan Cupissa välierävaiheessa Alex Ringin edustaman FC Kaiserslauternin.
Manchester Unitedin kausi puolestaan on ollut tähän mennessä täysi pannukakku. Voittoja joukkueella on 16 kappaletta, tasapelejä 6 ja tappioita peräti 10. Se on enemmän kuin ikinä ennen, ja pelejä Unitedilla on vielä jäljellä kuusi. Sir Alex Fegusonin aikakauden loputtua vaikeita aikoja osattiin toki odottaa, mutta suossa tarponut joukkue on yllättänyt huonoudellaan koko jalkapalloilevan maailman. “The Red Devils” putosi mestaruustaistosta jo hyvin ennen joulun tärkeitä pelejä ja vuodenvaihteen jälkeen se jäi junasta taistelussa ensi kauden Mestarien Liiga-paikoista. Joukkue selvitti helpohkon alkulohkon europeleissä kuitenkin kunnialla läpi voittaen sen. Neljännesvälierässä United kaatoi vaivoin Kreikan mestarin Olympiakosin yhteismaalein 3-2 oltuaan ensimmäisen ottelun jälkeen tappiolla 2-0. Robin Van Persien hattutempun siivittämänä ManU kuitenkin nousi kuilun partaalta 8 parhaan joukkoon.
Tätä otteluparia on pidetty ennakkoon kaikista selvimpänä tapauksena, ja on odotettu että saksalainen mahtiseura murskaa David Moyesin alaisuudessa epäonnistuneen Englannin kenttien hallitsevan mestarin. ManUlla on kuitenkin paljon pelissä, ja paikka europeleihin aukeaa vain, jos he pystyvät tänä vuonna kilpailun voittamaan. Toive on ehkä epärealistinen, mutta eivät huippujalkapalloilijat voi mitään muuta tavoitella.
Bayern München
Maalivahtipeli:
Manuel Neuer on ehkä Euroopan paras kassari tällä hetkellä. 16 nollapeliä 26 pelaamassaan ottelussa kertoo kaiken olennaisen. Vaikka torjuntoja onkin kertynyt “vain” 58, ei se poista sitä faktaa, että Neuer on viimeinen lukko hienosti rakennetusta joukkueesta, joka on Bayern München. Mies on 28 vuotta vanha, eli on optimaalisimmassa maalivahti-iässä. Ja voittanut urallaan jo enemmän kuin uskalsi aikanaan uskoa.
Puolustus:
Jos on maalivahtipeli huipussaan, niin on myös puolustus. Philipp Lahmin johdolla se on suorastaan dominoinut pelikenttiä. Toppareina on pääasiassa toiminut kaksikko Dante-Boateng, jotka kummatkin ovat taitavia jalalla ja vahvoja pääpelaamisessa. Kapteeni Lahmin puolustaessa oikealla, vasempana laitapakkina on ollut Itävallan ihmelapsi David Alaba, joka on myös välillä paukuttanut hyökkäyspäässä komeita osumia. . Puolustus on onnistunut myös 21-vuotiaalta nuorukaiselta mallikkaasti tällä kaudella. Lahm on myös pelannut keskikentän pohjalla kourallisen otteluita ja tällöin laitapakkina on pelannut brassi Rafinha. Guardiola on saanut puolustuksen erinomaiseen tasapainoon ja keskikentän avulla tulee ManUlla olemaan suuria vaikeuksia sen puhkomiseen.
Keskikenttä:
Bayernin keskikenttä on täydellinen sekoitus hyökkäysvoimaa ja alaspäin pelaamista. Guordiola tykkää peluuttaa joukkuettaan 4-2-3-1 – muodostelmassa, jossa alempina keskikenttinä röyhii yleensä Barcelonasta viime kesänä hankittu Thiago, jonka kintereillä myös ManU oli vahvasti, sekä Bastien Schweinsteiger tai Javi Martinez. Kaikki maailmanluokan pelimiehiä. Kärjen alla on viime aikoina pelannut loistavasti Mario Götze. Suurella kohulla viime kauden päätteeksi Dortmundista saapunut nuori keskikenttä on vaikean alun jälkeen vakiinnuttanut paikkansa Münchenin aloittavasa kokoonpanosta ja syrjäyttänyt Thomas Müllerin penkille vaihtomiehen rooliin. Tähän yhtälöön kun lisätään alati vaarallinen Arjen Robben ja manageri Guardiolan alaisuudessa uudelle tasolle nousseen Franck Ribéryn niin on kasassa paketti, josta Manchesterin paholaiset saavat vain uneksia. Vaihtopenkille jää tässä skenaariossa vielä tukku kovia pelimanneja, Toni Kroosin, Julian Greenin ja Xherdan Shaqirin muodossa. Saksalaiset ovat valovuoden edellä englantilaisia kilpakumppaneitaan tällä saralla ja pelit tulevat pääasiassa pyörimään näiden kavereiden toimesta.
Hyökkäys:
Jos voidaan puhua heikkouksista tässä joukkueessa, löytyy ne kärjestä. Mario Mandzukicia ei ole pidetty tasoltaan sopivana hyökkääjänä tässä joukkueessa, vaikka onkin maaleja iskenyt kiitettävään tahtiin. 17 häkkiä Bundesliigassa, mutta vain 2 Mestarien Liigassa. Viulua kroaatille on soittanut kokenut Claudio Pizarro 5 maalillaan. Eurokentillä sarake näyttää vielä nollaa, mutta kun muu joukkue suorittaa niin vahvasti, niin hätä ei ole suuri. Maaliero on kaikki tämän kauden Mestareiden Liiga-ottelut huomioon ottaen 20-6. Silti, lukemat voisivat olla vielä mairittelevampia Münchenin ylpeydelle, jos hyökkäys onnistuisi suuremmalla prosentilla.
Manchester United
Maalivahtipeli:
Ainoa asia missä United pystyy vastaamaan tällä hetkellä Bayernille, on maalivahtipeli. Espanjalainen David De Gea on osoittanut kuuluvansa maalivahti-eliittiin tällä kaudella, esittäen jopa akrobaattisia refleksitorjuntoja. De Gean huippuotteita tarvitaan kun nämä jättiläiset kohtaavat. Tällä hetkellä näyttää, että vain espanjalainen voi pelastaa englantilaisseuran nöyryytykseltä ja ehkä antaa pienen mahdollisuuden taistella voitosta. Paljon siis lepää 21-vuotiaan maalivahdin harteilla.
Puolustus:
ManUn suurin kompastuskivi. Seuralla ei ole ollut avaavaa topparikaksikkoa koko kautena ja se on näkynyt. Kapteeni Nemanja Vidic siirtyy kauden päätteeksi Italiaan Interin riveihin ja tämä on näkynyt miehen pelissä. Myös varakapteeni Evraa on viety pois joukkueesta, joka ei ole tehnyt hyvää moraalin kannalta. Hän ei tule avaamaan ensimmäisessä osaottelussa ManUn takalinjoilla, koska kärsii pelikieltoa varoitustilin täyttymisestä. Evans on ollut loukkaantuneena ja Jones ja Smalling eivät ole vielä valmiita astumaan näin suuriin saappaisiin. Rio Ferdinand puolestaan alkaa olemaan jo uransa ehtoopuolella ja ura todennäköisesti loppuu tähän kauteen. Laitapakki Rafael ei ole päässyt viime kauden tasolleen ja on ollut pienoinen pettymys. Koko puolustuslinjan pitää pystyä parhaimpaansa ja tämän lisäksi täytyy tapahtua pienimuotoinen ihme, jos United haluaa pysäyttää jokapuolelta vyöryvän München hyökkäyksen.
Keskikenttä:
Melkein yhtä sekaisin kun puolustus. Ei ole ollut jatkuvuutta ja pelaajat ja pelipaikat vaihdelleet aivan liian usein. Kesän floppihankinnaksi tituleerattu Maroune Fellaini nostanut hieman tasoaan viime aikoina, mutta esimerkiksi viime kaudella Unitedin paras keskikenttä Michael Carrick on selvästi pudottanut omaansa. Juan Mata ei ole pelikelpoinen europeleissä hänen edustettuaan Chelseaa tässä kilpailussa alkukaudesta, joten tämäkin tulee varmasti näkymään. Yhteispeli Rooneyn kanssa on alkanut pikkuhiljaa tuottamaan tulosta. Laidalla Valencia ja Young ovat pettäneet ja sen paikan paras pelaaja on ollut normaalisti keskellä viihtyvä nuori Adnan Januzaj. David Moyesin taktiikkaa ja muodostelmaa on miltei mahdotonta ennustaa, niin paljon se on heitellyt koko kauden. Mutta luultavasti skottimanageri pistää jalkeille mahdollisimman puolustavan keskikentän Bayernia vastaan ja peluuttaa kärjessä vain yhtä hyökkääjää.
Hyökkäys:
Normaalisti hyökkäyspeli olisi myös ManUn puolella tässä vertailussa, mutta koska keskikenttä ei ole antanut tarvittavaa tukea, jää se Bayernin vastaavaa heikommaksi. Rooney on maailmanluokan hyökkääjä, jolla on myös edellytykset pelata keskikentällä. Hän osui Old Traffordilla ensimmäistä kertaa sitten viime lokakuun lauantaina Aston Villaa vastaan, ja tämä teki varmasti hyvää hänen itseluottamukselleen. Robin Van Persien ollessa lasaretin puolella ehkä koko huhtikuun, vastuu maalinteosta on yksin “Väinon” harteilla. Keskikentältä ei ole tullut tukea koko kaudella, eikä sitä ole odotettavissa tässäkään ottelusarjassa. Meksikon pieni ja pippurinen Javier Hernandez on oiva kakkosmies, mutta vähäinen peliaika on varmasti rokottanut Chichariton pelihaluja. Danny Welbeck on pelannut pääasiassa laidalla tällä kaudella ja jos peliaikaa Bayernia vastaan heruu, tulee hän siellä myös nyt pelaamaan. Jos United haluaa taistella voitosta, on hyökkäyksen (Rooneyn) onnistuttava melkeinpä 100 prosenttisesti tilanteistaan. Varaa tuhlailuun ei vain yksinkertaisesti ole.
Seuraa heitä:
Franck Ribery/Arjen Robben vs Unitedin laitapakit. Pystyykö Rafael ja kumppanit pysäyttämään nämä juonikkaat kaverit. Nappisuorituksella pystyy ja ilman heitä ei Mandzukic pääse pahantekoon.
Wayne Rooney vs Manuel Neuer. Kumpi vie pidemmän korren tässä supertähtien kohtaamisessa? Rooney taitaa maalinteon ja hänen harteillaan on Unitedin menestymismahdollisuudet.
Allekirjottaneen arvio tästä otteluparista: Bayern jatkoon yhteismaalein 5-1. ManU pitää kotonaan mahdollisuudet jatkoon menemisen suhteen, mutta 71,000 fanin edessä Allianz Arenalla ei puolustus kestä. Bayern jyrää lopulta mestaruuteen asti.
Edit. Lahmin pelaaminen keskikentällä ja Evran pelikielto.
Kristian Kalmari
-
Rauman Lukon ja Espoon Bluesin välillä pelatusta neljännestä puolivälieräkamppailusta ei ainakaan draamaa puuttunut. Varsinaisen peliajan jälkeen joukkueet olivat 4-4 tasatilanteessa, joten ratkaisua haettiin jatkoerästä. Sitä ei tarvinnut kauaa pelata, sillä Lukon Aki Uusikartano ratkaisi pelin onnekkaalla pompulla alle parin minuutin pelin jälkeen.
Blues aloitti ottelun vahvasti, mutta ensimmäisen erän edetessä otti vierailija Lukko ottelua paremmin ja paremmin haltuunsa. Lopulta Petteri Nummelin aloitti maalinteon raumalaisten pitkän pyörityksen jälkeen. Erän viimeisillä minuuteilla Lukko sortui kuitenkin jäähyilyyn, ja Blues pääsi aloittamaan toisen erän kahden miehen ylivoimalla. Lopulta Philip McRae tasoitti pelin hienon kuvion päätteeksi.
Blues oli toisessa erässä potkun jos toisenkin vierailijaansa edellä, mutta Lukko onnistui iskemään vaarallisilla vastahyökkäyksillään kaksi maalia Jani Niemisen selän taakse. Varsinkin Ville Vahalahden 1-2 johtomaalissa olivat kiekkojumalat raumalaisten puolella, sillä kiekko kimposi maaliin Blues-puolustaja Kalle Kaijomaan jalkojen kautta. Blues iski erässä vielä kahdesti Valtteri Virkkusen ja Miro Aaltosen maaleilla ja otti 3-2 johdon. Kolmanteen erään lähdettiin kuitenkin 3-3 tasatilanteessa, sillä Espoossa kauden ensimmäisen pudotuspelinsä pelannut Juho Tommila tasoitti pelin muutama minuutti ennen erätaukoa.
Kolmannessa erässä kotijoukkue Blues painoi herhiläisen lailla päälle, ja Lukko puolusti parhaansa mukaan. Varsinkin upean ottelun pelannut Bluesin 2.kenttä Tommi Huhtala-Tomi Sallinen-Aaltonen sai paineen aina Lukon päätyyn. Huhtala onnistuikin tekemään erän puolivälissä espoolaisille maalin edustalta johtomaalin. Lukko näytti olevan köysiin isketty Bluesin vyöryttäessä hyökkäyksiä raumalaisten maalille jatkuvasti.
Lukon päävalmentaja Risto Dufva osoitti kuitenkin arvonsa ja otti aikalisän, kun erää oli jäljellä 2.20. Neljä sekuntia eteenpäin ja Vahalahti löi kiekon kotijoukkueen maaliin. Myös tässä maalissa oli onnea matkassa, sillä Nummelinin viivaveto pomppasi Vahalahdelle tolpasta.
Uusikartanon jatkoaikamaalin myötä raumalaiset nappasivat elintärkeän vierasvoiton ja tasoittivat voiton 2-2:een. Lukon voittoa voisi kuvailla jopa epäoikeudenmukaiseksi, sillä Blues oli ottelussa selvästi niskan päällä. Raumalaiset onnistuivat kuitenkin pomputtamaan kiekon maaliin kerta toisensa jälkeen.
Mihin ottelu ratkesi?
Molempien joukkueiden maalinedustapelaamissa oli runsaasti parantamisen varaa. Blues ei saanut lukuisista paikoistaan huolimatta ratkaistua peliä, joten Lukko nousi rinnalle ja ohi.
”Playoff-pelit ovat aina tiukkoja ja ihan kumpi vain voi voittaa nämä. Pomppu tänne tai pomppu sinne, se voi tulla kummalle vain”
totesi Lukon konkaripuolustaja Petteri Nummelin.
Mikä puhutti?
Tuomarilinja. Varsinkin espoolaisyleisö oli ajoittain raivoissaan tuomareiden jättäessä viheltämättä Lukon pelaajien rikkeitä. Linja rikkoutui lopullisesti kolmannen erän lopussa Antti Hämäläisen ja Jussi Leppäsen vihellettyä espoolaisille kevyen jäähyn. Lukon jatkoaikamaali syntyi viisi sekuntia rangaistuksen päättymisen jälkeen.
”Tuomarit viheltää, miten viheltää. Siihen ei voi kuitenkaan vaikuttaa.”
Nummelin kommentoi illan tuomarilinjaa.
Seuraavan kerran joukkueet kohtaavat perjantaina Raumalla.
Petteri Nummelin oli tyytyväinen joukkueensa esitykseen. Kuva Niko Karumaa Velja Engström
Kuvagalleria ottelusta
-
Sisaryhtiön maanantailähetyksessä kuultiin monista eri tavoista tehdä hyvää. Kuuntele podcastit parhaista paloista täältä.
Kuva Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu Katariina Kauppi ja Katriina Raine kävivät yhdessä luovuttamassa verta Kivihaan Veripalvelu-pisteessä. Ensikertalaisena Katariinaa jännitti hieman, mutta voitti kuitenkin urheasti pelkonsa tehdäkseen hyvää. Veri Special -jutussa asiantuntijaäänenä kuullaan Veripalvelun lääkäri Johanna Castren.
Haluatko sinä ryhtyä verenluovuttajaksi? Tee ”Sovinko luovuttajaksi” -testi tästä. Lisää tietoa Veripalvelusta, verenluovutuksesta ja mm. kantasolurekisteristä sivuilla veripalvelu.fi.
Kuva Joonas Vallius Vieraanamme lähetyksessä oli myös urheilujournalisti ja amerikkalaisen jalkapallon ystävä Mikko Koikkalainen. Mikko kertoi työstään vapaaehtoisena lajivalmentajana.
koikkalainen_sisar_wav
Jos itse haluat liittyä Roostersin vapaaehtoisporukkaan, löydät yhteystietoja tästä. Jos Roosters ei ole sinun joukkueesi, mutta jokin toinen amerikkalaisen jalkapallon seura houkuttelisi, löydät Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon liiton kaikki jäsenseurat tästä. Mikko Koikkalaisen kolumnin Hyväntekeväisyyttä rakkaudesta lajiin voit lukea tästä.
Lopuksi lähetyksessämme vieraili lähes täydellinen hyväntekijä Katri. Jos kaipaat Katrin vinkkejä parempiin tekoihin, voit kuunnella ne tästä:
