• Kokemuksia linnan juhlien kulissin takaa

    Niille, jotka eivät tiedä kuka olen snadi briiffi lienee pakoillaan. Olen ompelijamestari Paula Malleus ja pitkän linjan vaatetusalan ammattilainen – 22 vuotta takana tätä hommaa eli vaatteita. Olen luotsannut yli 12 vuotta kiertotalouteen ja uusiotuottamiseen erikoistunutta Remake Ompelimoa Helsingissä. Yrittäjä taipaleeni on ollut pitkä ja sanoisinko kivikkoinen. Pioneeri työssä kun ollaan – koen olevani loputtoman vakuuttelun tiellä. Olen tehnyt suurimman osan urastani asiakaspalvelutehtävissä – tilaustöiden parissa – on ne sitten olleet korjausta tai mittatilausta. Meillä Remakella pohjataan pääosin kierrätysmateriaaleihin, mutta toisinaan teen asiakastöitä myös muilta lähtökohdilta.

    Haluan tällä kirjoituksella kertoa siitä mitä tapahtuu niin sanotusti esiripun takana, sillä tämän vuoden #linnanjuhlat2019 prokkis oli minulle kertakaikkisen huimaa menoa alusta loppuun. Ensimmäiset asiakkaat tipahtivat pöydälle heti kutsujen saavuttua perille ja siitä lähti neuvottelut käyntiin. Yksi puku meillä oli ollut jo työn alla siinä hetken, mutta pian päästiin liikenteeseen kaikkien kanssa… ja sitten tuli vielä yllätys puku parisen viikkoa myöhemmin – vain pari viikkoa ennen juhlia. Aika harvoin tekijät jakaa omia tuntemuksiaan ja oivalluksiaan pukujen teosta, mutta minäpä olen aina tehnyt kaiken vähän omalla tavallani ja tässä teen taas niin.

    Kuvat: Josefiina Turkulainen ja Aino Ahola

    Olen tässä koittanut elpyä jokusen päivän tästä kaikesta. Ennen varsinaista juhlapäivää sitä vajoaa jonkinlaiseen automaattiohjaukseen ja sellaiseen keskittymisen tilaan, mihin oikeastaan ei mahdu muuta kuin pukuihin liittyvät prosessit ja tiimiläisten kanssa sovitut aikataulut. Kaikki häiriöt ja epämääräisyydet häiritsevät tällöin kokonaisprosessia tavoilla, joita on todella vaikea selittää jos tätä ei ole itse kokenut. Näin kävi tänäkin vuonna. Varoitin tiimiä, että nyt lähdetään kohden sellaisia viikkoja jolloin toleranssi epämääräisyyteen tulee tippumaan lähelle nollaa ja että tulen puuttumaan siihen normaalia napakammin – saivat tästä myös osakseen ainakin jossain määrin. Lopulta kaikesta selvittiin kuitenkin ilman turhaa mielipahaa ja kunnialla.

    Näin jälkikäteen olen pohtinut todella paljon sitä miten ihmeessä tunnun, joka kerta näiden ”huimien seikkailujen” jälkeen putoavan tyhjään monttuun – toki kyseessä on myös uupumus ja väsymys – ymmärrän sen. Jotenkin laittaa tänä vuonna vaan erityisesti miettimään omaa tekemisen laatua. Se on selvästi näin 22 vuoden tekemisen jälkeen taas noussut uudelle tasolle. Se omaa enemmän hallintaa ja luottamusta prosessiin. Tämä vakaus jättää tilaa pienimpienkin impulssien vastaanotolle, joka taas ohjaa tuotantoa kokonaisuudessaan jouhevasti ja ilman turhaa hampaiden kiristystä. Silti – kaiken tämän mielettömän unenomaisen neljän viikon projektin jälkeen on edessä jälleen arki ja se fakta, ettei normaali työnkuvani ompelimossa ole lähelläkään tätä luovuuden ilotulitusta.

    Kuvat: Aino Ahola, Koti puhtaaksi ja Remake

    Musana tänä vuonna toimi UNKLE niminen artisti albumillaan Lost highway. Musiikki on mulle tehdessä tosi tosi tärkeätä – tämän levyn kanssa mentiin pariinkin ”syvään yöhön” tai deep nighttiin kuten itse sanon. Syvä yö tarkoittaa sitä kun työpäivä on aloitettu ehkä siinä kympin aikaan aamupäivällä ja yhtäkkiä kello lyö ilta kymppiä ja edelleen edessä oleva matka tyytyväisyyden pisteeseen on pitkällä edessä olevien tuntien päässä. Tässä kohtaa on syytä myös sanoa, ettei tämä suinkaan ole surkea asia, vaikka monesti sitä minulle kauhistellaankin ulkopuolisten toimesta. Näin ei siis suinkaan ole, vaan yleensä aina syvään yöhön meno tarkoittaa myös suunnattoman voimakasta halua ja visiota tehdä – ja silloin järki ja normit on syytä sysätä pois tieltä ja antaa virran viedä. Joskus harvoin se virta vie mukanaan niin pitkään, että heräät ompelimon karvalankamatolta nenä tiputtaen vedosta vettä.

    Kaikkien asiakkaiden kanssa päästiin liikkeelle upeasti ja itse prosessit etenivät kauniilla kaarella alusta loppuun. Toki jotain kriisiytyksiä ilmeni, mutta niistä selvittiin yhteisellä kärsivällisyydellä ja tarmolla. Osa puvuista valmistui jo ennen juhlia tai tuli hiontavaiheeseen hyvissä ajoin. Puvun luomisprosessia minulta kysytään melkoisen useinkin, että miten se menee… ja sanon aina, että jokainen prosessi on erilainen. Läpimalkaisesti tuumattuna prosessi etenee tiedustelusta ja alustavasta hinta keskustelusta referenssi -eli esimerkkikuviin, jotka asiakas toimittaa havainollistaakseen monesti todella piilossakin olevia toiveita – jossain tapauksissa myös pelkoja. 

    Kuvat: Josefiina turkulainen ja Remake

    Tämän jälkeen prosessi etenee aloituspalaveriin missä puvun linjaukset, materiaalit ja aikataulu lyödään lukkoon sekä otetaan mitat. Tästä eteenpäin edetään vähän puvun vaatimalla tavalla. Joskus tehdään pohjapuvusta protoa, joskus lähdetään veistelemään ihan vaan rakennetta nukella, joka tapauksessa edetään kohden ensimmäistä sovitus kertaa, jonka tarkoituksena on saada meidät tekijät kartalle siitä että kaikki tehdyt suunnitelmat pitävät kutinsa. Ennen valmistumistaan pukua sovitetaan tämän jälkeen 2-4 kertaa, joista viimeinen on ns. hiontasovitus, jolloin puku saattaa olla valmis tai ainakin lähes valmis. 

    Meillä panostetaan myös pukujen lisäksi tyyliin kokonaisuudessaan sisältäen puvun, meikin sekä hiukset sekä laukun. Tämän lisäksi mietitään miltä asiakas näyttää jo sisään mennessään, sillä kuvaajia on myös ulkopuolella. Tänä vuonna tämä tärähti huippuunsa, kun asiakkaamme asteli  linnaan mun ideoimassa moppiturkissa. Tästä päästäänkin vielä mielenkiintoiseen seikkaan eli viestintään! Kun olemme useina vuosina tehneet jo pukuja olen tullut tulokseen, että mikäli puvuille mielii näkyvyyttä on se Parhaiten saavutettu sillä, että puvuista on alettu ”vuotaa” kuvia ja tietoa eteenpäin medialle jo ajoissa ja tänä vuonna tämä vietiin todella pitkälle otattamalla kunnolliset kuvat puvuista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa!

    Kiitos kaikille mukana olleille: Myra, Santtu, Rauha, Pia, Sera Heta,Mari, Tapojärvi, Saana, Henkka, Kotipuhtaaksi, Mai, Jatkumo Ry, Kansallismuseo, Pure waste, Kalevala koru, Josefiina, Aino, Satu M., ja varmasti iso liuta kaikkia muitakin!

    Kuvat: Satu Malin ja Remake
  • KATSE

     

    Läsnäolo?

    Mitä värejä käytän?

    Miten kuvattavan persoona ilmenee kuvassa?

    Milloin on oikea hetki painaa laukaisunappulaa?

    Minkälaisen illuusion valitsemani valo luo kuvaan?

    Kuvaaja?

    Kuvat:
    Josefiina Turkulainen

     

     

     

     

     

    Kommentit pois päältä artikkelissa KATSE
  • Pieni katsaus Helsinkiin Signe Branderin jalanjäljissä

     

    Kuvat: Laura Luomalehto

  • AjankohtaistaHaastattelutVideot

    Jousia Tuonenjoki – henkilö, joka ei ole mies tai nainen

    Mitä tapahtuu ihmisessä, joka ei koe istuvansa mihinkään sukupuoli roolitettuun muottiin? Mikä johtaa siihen ettei ihminen enää halua tulla määritellyksi normien mukaan, vaan päätyy ilmaisemaan itseään muunsukupuolisuuden kautta.
    Paula Malleus koosti monipuolisen video ja audio aineiston pätkäksi, joka vastaa tähän Jousia Tuonenjoen tarinan kautta.

    Toimittaja ja videomateriaali: Paula Malleus
    Kuvat: Aino Ahola

    Lisää toimittajasta: https://www.paulamalleus.com/

    Kommentit pois päältä artikkelissa Jousia Tuonenjoki – henkilö, joka ei ole mies tai nainen
  • Men in my life

     

     

     

     

     

     

     

     

    Kuvaaja: Julia Rantala

  • Videot

    Hitaan muodin haastattelu: Jennie Barck

    Henkilökuvassa Jennie Barck, The Maker Bazaar-myymälän perustaja. Videolla Jennie jakaa ajatuksiaan pikamuodin ja hitaan muodin välisistä eroista sekä paljastaa, mikä on yrittäjyydessä palkitsevinta.

    Kuvaus ja haastattelu: Henna Korhonen

    Kommentit pois päältä artikkelissa Hitaan muodin haastattelu: Jennie Barck
  • Maahanmuuttajanuoret eivät saa muita kuin lähihoitajan tai sairaanhoitajan töitä

    Moni nuori joutuu hyväksymään kohtalonsa, joka on maastamuutto työn tai opiskelun perää. Suomen piti olla näille maahanmuuttajanuorille sekä uussuomalaisille hyvä turvamaa, mutta näin se ei aina ole. Kuvitella lapsuudesta asti kasvanut täällä, koulutettu ja intinkin käynyt, joka on valmis puolustamaan Suomea ei pysty kokea Suomea kotimaakseen

    Suomessa Somali, muualla suomalainenkirjassa nuoret siinä kertoivat suoraan ajatuksensa etteivät pidä Suomea kotimaanaan. Jos edes jonkin verran silloin se on kun he ovat ulkomailla, jolloin voivat sanoa, että tulevat Suomesta.

    Työpaikkasyrjintää on ja aina ollut Suomessa ja tulee olemaan. Enää fyysistä syrjintää kuin 1990-luvulla ei ole, nykyään se on psykologista eli piilorasismiaJopa yläasteella opettajat kehottavat nuoria maahanmuuttajia ammattiin, kuin lukioon.
    Tämä kertoo jo paljon.
    Kotona ei odoteta nuorelta työntekoa vaan koulutusta. Tämä on yksi näkökulma miksi venäläinen vaihtaa sukunimensä suomalaiseksi.

    Kysymys on miten sen voisi estää tai lopettaa kokonaan. Eikös Suomi menetä tässä paljon ammattitaitoisia nuoria sekä hyviä veronmaksajia. Tällainen syrjintä kostautuu Suomelle. Ulkomailta saa reiluutta enemmän kuin Suomesta. Siellä ei katsota yhtä vahvasti ihon tai etnisyyden perusteella vain taidon ja tiedon mukaan. Loppujen lopuksi Suomessa työnantajalla on vapaa valinta palkata ketä se haluaa.

    Onko hoitoala ja kuljetusala vain työ jonka saamme?

    Näin se ei ole vaikka siltä joskus näyttää. Moni kuljettaja tekee lisäksi muuta. Tai moni hoitaja miettii kuinka jatkaa seuraavaa koulutusta tai edetä työssä.
    Koskaan ei puhuta itse työllistyneistä nuorista, jotka myös työllistävät muita. Kyselin somalitaustaisilta, jotka olivat joutuneet vaihtaa oman alan. Miten työelämä Suomessa?

    He kertoivat, että joutuivat luopumaan omasta alasta ja siirtymään hoitoalalle tai kuljetusalalle. Moni nuori kertoo, että on joutunut vaihtamaan alaa kokonaan syrjinnän takia, vaikka on opiskellut paremman palkaalan.

    Helsingin yliopiston sosiologian tutkija Akhlaq Ahmadin tutkimuksessa paljastuu selvä syrjintä. Tutkimuksessa lähetettiin 5 000 hakemusta eri nimillä. Somalialainen nimi oli viimeisin, joka kutsuttiin haastatteluun.

    Tässä nähdään miksi nuoret mieluiten vaihtaa maisemaa, koska on joutunut koulutuksen tai työhaun syrjinnän kautta muuttamaan muualle. Toki onhan meitä monenlaiseksi. Löytyy lääkäristä, asianajajaa, poliitikkosta poliisiin asti. Se myös kertoo Suomen maasta paljon.

    Musse Adam, 29-vuotias Suomessa kasvanut somalitaustainen nuori
    Musse Adam, 29-vuotias Suomessa kasvanut somalitaustainen journalistiopiskelija

     

     

  • 16.12 Trombitin lounastunti, Kymicast

    Lounastunnilla Pinja ja Oonan aiheina olivat kestävä kulutus, ostotottumukset sekä hieman kulutusjuhlista. Uutiset toimitti Reetta Väätäjä.

     

    UKK-instituutti päivitti yli 65-vuotiaiden liikuntasuositukset.
    Kuva: Arja Kangasniemi

     

    Lähetyksessä soitetut kappaleet:

    Rosita Luu – Pyramidin huipulla

    Vesta – Vestallica

    Ruusut – Toyota Celica

    Maystetytöt – Tein kai lottorivini väärin

    Paula Koivuniemi – Kun kuuntelen Tomppaa

    Evelina – Honey

    Kommentit pois päältä artikkelissa 16.12 Trombitin lounastunti, Kymicast
  • Kunnon Somemelska

    Kunnon somemelska

    Sosiaalinen media on tämän päivän suurin media. Facebook, Instagram, Twitter, WhatsApp, Tinder, TikTok, Periscope. Näissä sekä muissa some-sovelluksissa ihmiset lähettävät kuvia, videoita, tekstejä, kommentteja ja informaatiota ympäri maailmaa ja tutustuvat täysin tuntemattomiin ihmisiin.

    Vanhat kouluikäiset kaverit löytävät toisensa uudelleen, syntyy täysin uusia ystävyyssuhteita, rakkaussuhteita ja avioliittoja. Työpaikkoja, tapahtumia, juoruja ja uutisia haetaan somen kautta. 

    Voit olla kaikkiin yhteydessä koko ajan ja kaikkea informaatiota on helpompi löytää kuin koskaan.

    Edellä mainitut asiat ovat somen hyviä puolia mutta onko siinä koko totuus?

    Mietitäänpä.

    Sosiaalisen median suurin kompastuskivi on valeinformaatio ja vihapuhe. Et voi sokeasti luottaa tuotettuun sisältöön.

    Esimerkiksi Facebookilla on yli 2 miljardia käyttäjää, lähes kolmasosa maapallon väestöstä, ja sen valtavan informaatiotulvan kontrolloiminen ylläpidon voimin on tuhansien ihmisten kokopäivätyö. Mutta mitkä ovat ylläpidon ihmisten ohjesäännöt jota he noudattavat?

    Facebook ilmoitti että on ystäväni syntymäpäivä. Lähetin hänen FB-sivustolleen syntymäpäiväkuvan jossa oli vähäpukeinen nainen. Ei kulunut kauaakaan kun kuva oli blokattu ylläpidon toimesta ”yhteisönormien vastaisena”. 

    Kohahdutin olkapäitäni ja lähetin ystävälleni onnentoivotukset ilman kuvaa. Arvatkaa hämmästykseni määrä kun huomasin sen saman kuvan myöhemmin Facebookissa parikin kertaa.

    Facebookin, ja muiden some-medioiden käyttäjät,  voivat vapaasti ilmiantaa sopimattomaksi mieltävänsä julkaisun. Joten onko sosiaalisen median sensuuri oikeasti ylläpidon käsissä vai onko yksittäisillä käyttäjillä sittenkin viimeinen sana? 

    Toinen huono puoli somessa on sen addiktoiva puoli. 

    Olen sitä mieltä että varsinkin nuoret uppoutuvat nettipeleihinsä, kännyköihinsä ja läppäreihinsä hautautuen koteihinsa. Oikeat ihmiskontaktit vähenevät ja nuorten masennus lisääntyy huolestuttavaa vauhtia. 

    Jättäkää kännykät välillä kotiin, menkää koputtamaan kaverinne ovelle ja lähtekää ulkojäille pelaamaan lätkää.

     

    Kirjoittaja on 53-vuotias journalismin aikuisopiskelija Helsingistä.

     

  • Detroit Red Wings tuskailee kurimuksen kourissa

    Detroit Red Wings on aloittanut kauden 2019-20 erittäin heikosti ja lymyilee viimeisenä NHL:n sarjataulukossa.

    Continue Reading…

Köpa Cialis på nätet Sverige Köpa viagra på nätet utan recept Kjøpe Cialis på nett Køb Cialis på nettet Osta Cialis Suomi Comprar Priligy sin receta Comprar Priligy por internet Kjøpe Viagra reseptfritt på nett i Norge