-
Ajattelija, vaikuttaja, henkinen tulkitsija, pelaaja, urheilija, persoona.
Tätä kaikkea on HIFK:iin tällä kaudella HJK:sta siirtynyt maalivahti Carljohan (Saku) Eriksson.
-
Moni urheilutoimittaja on vakituisessa työsuhteessa, mutta myös freelancer-toimittajia on erittäin paljon. Freelancer tekee samanlaisia hommia kuin vakituisessa työsuhteessa oleva, mutta myy omia juttujaan eteenpäin.
Neloselle ja Viasatille freelancerina selostustöitä tekevä Ville Kuusinen on yksi monista vapaista urheilutoimittajista. Villen mukaan freelancerin työ on mukavampaa, sillä siinä saa itse päättää, missä ja milloin tekee työnsä.
Villestä tuli selostaja vähän kuin vahingon kautta. Kuvassa Kuusinen Musan Salaman kakkospaidassa. – Vapaan toimittajan työ tuo mukavasti vapautta, saat ihan itse päättää, mihin työpaikkaan työsi teet. Huonoksi puoleksi voi laskea sen, että aina ei tiedä riittääkö töitä. Joillakin viikoilla voi olla useampiakin selostuksia, kuten viime viikolla (haastattelu tehty 11.03.2015) oli kuusi selostusta. Joillakin viikoilla voi olla taas vain 1-2 selostusta.
”Opiskelin Laajasalon opistossa ja siinä samalla pelasin kakkosdivaritasolla jalkapalloa. Zinedine Zidanea minusta ei koskaan tullut, niin päätin hakea kaupunkilehteen töihin. Selostamista en ollut missään vaiheessa suunnitellut, mutta pääsin harjoitteluun silloin toiminnassa olleelle UrhoTV:lle ja siitä se ajatus sitten lähti. Aikaisemmin olin ajatellut, että selostaminen ei olisi oma juttuni, mutta sain hyvää palautetta ja päätin kokeilla myös selostamista, tällä tiellä ollaan edelleen.”
Selostajan ammattiin kuuluu erittäin hyvä tietotaito, taito tehdä tylsästäkin pelistä mielenkiintoinen ja totta kai se olennainen, eli ottelun läpikäyminen. Kuusisen mukaan selostajalla ei tarvi olla omaa pelikokemusta selostamastaan lajista, mutta silloin taustatyötä pitää tehdä enemmän.
”Omien selostuksieni päälajit ovat jalkapallo ja jääkiekko. Jalkapallo on suurin rakkauteni ja intohimoni, ja sitä tuli nuorempana myös harrastettua, joten sitä kautta tietotaitoa on kertynyt paljon. Jääkiekkoa en ole koskaan harrastanut, mutta tykännyt käydä ulkojäillä pelaamassa ja hankkia tietoa lajista. Esimerkiksi rallia olen seurannut television kautta, mutta en tiedä, pystyisinkö silti selostamaan sitä.”
Selostajan, etenkin freelancer-selostajan arki voi olla joskus todella kiireistä aikaa, sillä samalle illalle saattaa sattua parikin kappaletta selostettavia otteluita. Tämmöisinä aikoina selostajan pitää pitää huolta itsestään käymällä esimerkiksi liikkumassa aamulla.
Ville ja Mika ”Bana” Lehkosuo ennen viime syksyn El Clasicoa – Minun kohdallani se menee yleensä niin, että selostan perjantai-iltana Liiga-kiekkoa ja seuraavana päivänä on jalkapalloselostuksien vuoro. Teen lauantain otteluiden taustoista osan heti Liiga-kierroksen jälkeen matkalla kotiin ja jatkan vielä pitkälle yöhön. Yöunet jäävät monesti kovin vähiin. Jos ottelut ovat peräkkäin, on valmistautuminen ja äärimmäisen latauksen saaminen molempiin otteluihin välillä todella vaikeaa, Kuusinen jatkaa.
Kun selostaja tietää, että tulevana viikonloppuna on töitä, alkaa valmistautuminen jo menneellä viikolla. Osalla se valmistautuminen on kestää pidempään, kuin toisilla. Kuusisen ”ennätys” valmistautumisessa ajoittuu edelliseen El Clasicoon, joka pelattiin lokakuussa.”Jääkiekko-otteluun valmistaudun noin 3-4 tuntia ennen ottelua, jalkapallon puolella valmistautuminen saattaa kestää jopa 6-8 tuntia. Viime vuoden puolella pelattuun El Clasicoon tein taustatyötä jopa 12 tuntia.Selostaja joutuu tekemään välillä myös ns. ”turhaa työtä”, sillä kaikkea hankittua taustatietoa ei pysty, eikä kerkeä kertomaan ottelun edetessä. Nämä tiedot jäävät kuitenkin itselle muistiin, joten taustatyö kannattaa aina tehdä todella tarkasti.”Jokaisella meillä on joku idoli tai esikuva, mistä haluamme ottaa oppia omaan työhömme. Kuusisen kohdalla suurin esikuva on MTV Sportilla Valioliiga-selostuksia tekevä Tuomas Virkkunen.– Virkkunen on todella monipuolinen selostaja. Pystyisi varmasti selostamaan myös muita urheilulajeja, mutta on niin hyvä jalkapallossa, että on pysynyt vain siinä. Tuomas osaa tehdä tylsästäkin ottelusta mielenkiintoisen erilaisilla tilastoilla ja muilla faktoilla. Tuomaksen selostuksesta paistaa myös rakkaus jalkapalloon, joka välittyy mukavasti kotisohville. Esikuvien listaan laitan myös Nelonen Prolle selostuksia tekevän J-P Jalon, sekä Tapio Suomisen, jonka samettiääni on jo legendaarinen.Kaikilla selostajilla, myös Ville Kuusisella on unelmaottelu, minkä haluaisi selostaa.– Suurin unelmaotteluni olisi jalkapallon MM-kisojen finaali, jossa Englanti kaataisi Brasilian. Myös Suomen arvokisapaikan ratkaiseva ottelu olisi hienoa selostaa. Brittifutis sytyttää minut, täytyy mainita myös Valioliigan mestaruuden ratkaiseva ottelu tai Mestarien liigan finaali.Lopuksi Kuusinen antaa vielä vinkkejä urheilutoimittajiksi- tai selostajiksi haluaville.– Töitä, töitä & töitä. Vaikka välillä tuntuukin, että homma ei etene, ei saa tuskastua. Täytyy olla aktiivinen, aina kun jostain pystyy ottamaan oppia, se kannattaa hyödyntää. Selostajille suosittelen kaunokirjallisuuden lukemista, se vaikuttaa omaan ääneen. Monipuolinen urheilun seuraaminen ja asioiden näkeminen monesta perspektiivistä. Selostaja voi olla jonkun joukkueen, tai sarjan fani, mutta pitää osata olla puolueellinen ja kriittinen. Kriitikin vastaanottaminen ja rakentavasta palautteesta hyötyminen on myös hyvä oppia. Kritiikkiä tulee aivan varmasti, siltä ei voi välttyä. -
Kun 18-vuotiaalta Matias Sauramaalta kysyy, haluaako hän olla paras, hän vastaa:
– Tottakai haluan! Mitä järkeä tässä touhussa muuten olisi, jos ei haluaisi olla paras!
-
Korisliigassa pelaavan KTP:n kapteeni Michael, ”Homppa”, Pounds on toisen polven koripalloilija. Hänen isänsä, sentterinä pelannut Larry Pounds on kaikkien aikojen kolmanneksi kovin pisteentekijä suomen koripallon liigahistoriassa. Hompasta ei tule koskaan samalaista pistelinkoa, koska pelaa takamiehenä eri roolissa kuin isänsä. KTP:n kapteeni kantaa kuitenkin isoa roolia joukkueessaan pelillisesti, mutta varsinkin kopissa.
Hyvänä heittäjänä ja syöttöjänä tunnettu Homppa elää hyvin rutinoitunutta elämää pelipäivinä. Hän käy tunnin mittaisissa aamutreeneissä, jonka jälkeen hän lepää ennen lounasta. Syötyään hän nukkuu kahdesta kolmeen tuntiin ja heti herättyään lähtee kohti hallia. Kun peli on pelattu on Mikella vapaa-aikaa, jonka hän käyttää seuraten urheilua varsinkin jalkapalloa. Vieraspelireissuilla hän nukkuu koko bussimatkan.
”Pelasin koko peruskouluikäni jalkapalloa nyt innostukseni on siirtynyt sen tiiviiseen seuraamiseen.”
Mike haaveilee pantteripatsaasta Michaelille nuorena kuitenkin koripallo oli luontainen ratkaisu.
”Olin isän mukana pelireissuilla sekä treeneissä niin monta vuotta että koripalloon oli helppo innostua sitä kautta.”
26-vuotias peluri ei ollut nuorena lahjakas tai edes oman joukkueensa paras pelaaja. Ensimmäisen A-juniori vuoden hän pelasi KTP:n kakkosjoukkuueessa ja se herätti Miken treenaamaan.
”Halusin nähdä mihin asti siipeni kantavat, joten aloitin ensimmäisen A-juniorivuoden jälkeen treenaamaan tosissani ja se alkoi kantaa hedelmää.”
Homppa nousi vuonna 2006 Kotkan korisylpeyden edustukseen ollessaan vain 18-vuotias. Seuraavankin vuoden hän viihtyi kotiseudullaan sen jälkeen oli muutoksen aika.
”Aika kotkassa oli opettavaista, mutta halusin kokeilla mahdollisuuksiani muualla, joten tein sopimuksen Torpan poikien kanssa. Sitä päivää en ole katunut hetkeäkään.”
Asuminen ja pelaaminen Helsingissä oli uudenlainen kokemus hänen uralleen sekä elämään. Topossa hän pelasi kolme vuotta, sinä aika hän voitti yhden SM-hopean sekä kaksi Suomen Cup-hopeaa. Mike sai myös paljon kavereita Topon pelaajista, joiden kanssa hän on edelleen tekemisissä.
”Eero Lehtisen ja Antti, ”Jumppa”, Niskasen kanssa olemme edelleen hyviä kavereita vaikka he pelaavat kilpailija Seagullsin riveissä.”
Kun helsinkiläisseuralla oli taloudellisia ongelmia vuonna 2011 oli muuton aika. Kotka oli luonnillinen ratkaisu, koska Michael koki KTP:llä olevan parhaat mahdollisuudet mestaruuteen. Takaisin muuton jälkeen ensimmäinen kausi päättyi kuitenkin jo puolivälieriin Tampereen pyrintöä vastaan. Mestaruuden tavoittelu jatkui seuraavalla kaudella, mutta Loimaan Bisons oli finaalisarjassa parempi. Viime kaudella takamies pelasi uransa parasta kautta tilastollisesti. Kausi päättyi kesken helmikuussa pahaan eturistisidevammaan.
”Maailma mureni, koska pelasin urani parasta kautta ja koko joukkue uskoi mestaruuteen. Hirvein kokemus urallani oli katsoa omien otteita penkiltä, kun itse ei pystynyt tekemään asialle mitään.
Paluu pelikentille tapahtui 24.10.2014 Katajaa vastaan, sitä päivää Mike odotti paljon.
”Polvi ei edelleenkää ole täydessä kunnossa, mutta hieno pelata taas ja tavoitella pantteripatsasta joukkuueen mukana.”
Nyt Kotkan oma poika on hyvässä kunnossa ja johdattaa kovaa vauhtia KTP:tä runkosarjan voittoa. Tämä on hänelle jo yhdeksäs kausi Korisliigassa ja vähintään yhtä monta on edessä, jos loukkaantumsia ei tule lisää.
Teksti: Niko Huupponen kuvat: Inkeri Virkki
-
Vuoden 2016 olympialaiset kisaillaan Rio De Janeirossa ja monien urheilijoiden osalta kesäkisoihin valmistautuminen on jo käynnissä. Suomalaisen huippusulkapalloilijan Eetu Heinon unelmana on napata edustuspaikka olympiakentille. Continue Reading…
-
Puoli vuotta sitten uransa nousukiidossa olevan thainyrkkeilijän Riikka Järvenpään elämä sai uuden suunnan, kun ortopedi kertoi hänelle musertavia uutisia.
-
Muay thain eli Thainyrkkeilyn henkinen raskaus pieksee fyysisen koettelevuuden maailman huipulle tähdätessä. Continue Reading…
-
Korisliigassa pelaavan Helsinki Seagullsin päävalmentaja Mikko Larkas on nuoresta iästään huolimatta noussut tunnetuksi valmentajaksi Suomen huipulle koripallossa.
Sarjassa kahdeksantena oleva Seagulls on ottanut tukevan aseman play-off-paikkaan. Helsingissä pelataankin suurella todennäköisyydellä puolivälieriä muutaman vuoden tauon jälkeen.
33-vuotias valmentaja on aikaisemmin valmentanut tyttöjen sekä poikien alle 18-vuotiaiden maajoukkueita sekä Tapiolan Honkaa a-tytöissä sekä naisten pääsarjassa. Hän oli päävalmentajana nostamassa poikamaajoukkuetta A-divisioonasta A-divisioona, mutta korostaa muun valmennuksen tärkeyttä. Korisliigassa hienon uran tehnyt ja edelleen KTP:ssä pelaava Jukka Matinen oli suurena apuna tässä hienossa saavutuksessa.
Larkas viihtyi Espoossa hyvin. Hänen mukaansa aika oli erittäin opettavaista.
“Naisten sarjoisssa ikärakenne on nuorempi ja aamuharjoittelu tehdään töiden ja koulujen ehdoilla. Miehet omistautuu enemmän harjoitteluun, mikä on ymmärrettävää koska heistä suurin osa on ammattilaisia. Naisille pitää kuitenkin selittää tarkemmin miksi tiettyjä asioita tehdään”
Hongan A-tyttöjen kanssa voitettu sm-kulta oli ensimmäinen iso voitto ja siksi merkityksekäs valmentajalle. Voitosta ison tekee myös se ettei heillä pitänyt ennen kauden alkua mahdollisuutta mestaruuteen. Espoossa vietetty aika oli kaikin puolin onnistunut, koska joka vuosi ainakin yksi naispelaaja nousi maajoukkueeseen. Larkas voitti naisten kanssa käytännössä kaiken mahdollisen.
Kun Hongalla ei ollut tarjota Larkakselle jatkossa sopivaa roolia, hänelle avautui hieno mahdollisuus ryhtyä Helsingin uuden seuran Seagullsin päävalmentajaksi. Haaste oli taas astetta kovempi, koska joukkueen tavoite oli nousta korisliigaan. Nousutavoite täyttyi ja helsinkiläismiehelle lyötiin vuoden jatkopahvi käteen.
Larkas on nuoresta iästään huolimatta saavuttanut jo paljon urallaan. Hän pitää omaa valmennusfilosiaansa tärkeänä asiana, koska joukkueella pitää olla aina suunta mihin kehittyä. Valmentamisen varjopuolet tulevat esiin silloin kun pitää esimerkiksi antaa potkut joillekin pelaajalle.
“Ei koskaan ole kiva potkia ketään pois, mutta kovia päätöksiä on vain tehtävä tässä ammatissa”
Itsekriittisenä miehenä tunnettu valmentaja kuitenkin haluaa oppia koko ajan lisää.
“Kaikki meistä tekevät virheitä ja niistä on pakko oppia ja viisastua.”
Lokeissa hyvää työtä tekevällä valmentajalla on vielä pitkä ura edessään korisliigassa ja jos sama tekemisen meininki jatkuu hänellä on rahkeita valmentaa isommissakin liigoissa. Tällä hetkellä Helsinki on kuitenkin hänelle oikea paikka kehittyä ja kehittää omaa valmentamistaitoja.
-
Espoon telinetaitureissa voimisteleva 21-vuotias Heikki Niva näyttää ulospäin aivan tavalliselta nuorelta mieheltä. Tosin, hyvää fyysistä kuntoa on vaikea olla pistämättä merkille Heikin saapuessa haastateltavaksi. Eikä hän mikään ihan tavallinen nuorukainen olekaan. Heikki kuuluu miesten telinevoimistelun maajoukkueeseen, on voittanut junioreiden Suomenmestaruuden Snookerissa sekä Poolissa ja nuorten Suomenmestaruuden Kaisassa. Telinevoimistelun hän aloitti jo neljä vuotiaana vanhempiensa toimesta.
”Vilkas lapsi kun olin, haluttiin purkaa energiaa johonkin.”
Ensimmäiset vuodet olivat Heikille vaikeita, lajista kun täytyy tykätä, että siinä voi menestyä. Kehityksen myötä myös kiintymys lajiin alkoi kasvaa. Heikki pääsi 10-vuotiaana nuorten maajoukkueeseen ja alkoi itsekin ymmärtämään, että hänellä olisi mahdollisuus päästä vielä pitkälle. Nyt nuoren miehen tähtäimessä on vuoden 2016 Rion Olympialaiset.
Jatkuva kehittyminen ja itsensä kunnossa pitäminen on kovaa työtä. Treenikaudella Heikki harjoittelee noin 25-30 tuntia viikossa. Kilpailukauden harjoittelun Heikki kertoo olevan hiukan kevyempää. Kisaharjoituksia tehdään kaksi kertaa viikossa, muuten harjoittelu on enemmänkin huoltavaa. Kisakaudella treenitunteja kertyy noin 23 tuntia viikossa. Heikki myös valmentaa kolmea poikaa, joista kaksi on jo päässyt nuorten maajoukkueeseen.
Heikki harjoittelemassa Espoon Tapiolassa
(Kuva: Veera Visuri)188-senttiselle telinetaiturille rekki ja nojapuut ovat vahvoja telineitä. Vahvuuksista puhuttaessa, Heikki kertoo olevansa hyvä kilpailemaan. Hän myös tiedostaa kilpailuvietin huonot puolet. Heikki ei oikein ole oppinut hyväksymään epäonnistumisia.
”Kuudesta telineestä kun epäonnistuu ensimmäinen, tekis mieli heittää reppu selkään ja lähteä kotiin.”
Heikki osaa kertoa, että hänellä on myös harvinaisen hyvä liiketaju. Liikkeitä tehdessään hän pystyy tiedostamaan mitä on tekemässä ja miettimään liikkeitä päässään. Nuorukaisella on telinevoimistelussa useita saavutuksia. Vuonna 2011 hän voitti SM-kultaa 6-ottelussa, nojapuilla ja rekillä. Henkilökohtaisesti suurimmiksi saavutuksikseen hän nostaa nuorten MM-kisojen sijan 16 ja viimevuoden MM-kisojen sijan 35. Heikki uskoo, että hänellä olisi vuoden 2016 Olympialaisissa mahdollisuus voimistella itsensä sijoille 20.
Espoossa asuva voimistelija on myös aina ollut kiinnostunut biljardista, etenkin snookerista. Harrastukseksi biljardi päätyi 13-vuotiaana. Tätä ennen Heikki omien sanojensa mukaan tykkäsi ”sekoilusta”, esimerkiksi lumilautailusta.
”Sitä ei sitten vaan malttanut lasketella, vaan painettiin hyppyreistä järjettömiä temppuja. No, sit mä mälläsin ja ranne murtu. Kahden viikon päästä siitä oli kisat saksassa. Mä menin sinne ja kipulääkkeillä sain vedettyä kolme telinettä kuudesta. Sen jälkeen mä päätin, että extremelajit saa jäädä.”
Espoon Matinkylään avattiin biljardisali ja Heikki alkoi pelailemaan pari kertaa viikossa. Neljä vuotta sitten Heikki alkoi pelaamaan tosissaan ja käymään kisoissa. Viimeiset kaksi vuotta Heikki on treenannut snookeria päivittäin. Heikki on mielestään viimeisen kahden vuoden aikana kehittynyt huomattavasti henkisellä puolella, nimenomaan snookerin ansiosta ja kokee sen hyödyksi myös telinevoimistelussa.
Heikki käyttää telinevoimistelussa hyödyksi Snookerin kehittämää henkistä puoltaan
(Kuva: Veera Visuri)”Tosissaan pelaaminen ja kilpaileminen on henkisesti tosi raskasta. Yksin harjoittelussakin focus pitää olla koko ajan, mutta se on sellaista rauhoittumista. Se tuo tasapainoa voimistelun fyysisyyteen.”
Vaikka Heikki on biljardissa voittanut kisoja useissa eri lajeissa, on snooker nuorukaisen päälaji. Heikki ajattelee snookeria ammattimaisesti, eikä pelaa muita pelejä enää juuri ollenkaan. Muiden pelien pelaaminen sekoittaa snookerin lyöntiä ja tekniikkaa.
Snooker tulee Heikille vielä tällä hetkellä vasta telinevoimistelun jälkeen. Heikille tulevaisuuden suunnitelmat ovat selkeät. Nyt hän panostaa täysillä telinevoimisteluun ja Rion Olympialaisiin. Sen jälkeen hän aikoo jättää telinevoimistelun.
”Tällä hetkellä vahvimpana ajatuksena on, että vuoden 2016 Olympialaisten jälkeen jätän telinevoimistelun ja keskityn vain snookerin pelaamiseen. Haluan pärjätä snookerissa niin hyvin, että voin pelata sitä ammattilaisena.”
Minna Grönthal
-
“Mustalaiseks olen syntynyt, koditonna kuljeskelen nyt…”, soi vanha suomalainen kansanlaulu.
Romanitaustainen Jani Liskola, 35, on kovan elämänkoulun käynyt mies.
Lastenkodissa, vankilassa ja kodittomana elämänsä suurimman osan viettänyt Liskola on löytänyt elämälleen uuden suunnan ja haaveilee ongelmanuorten ja päihderiippuvaisten auttamisesta. Uravalmennuksessa oleva Liskola kertoo myös avoimesti kuinka ovet eivät aukene romaneille – vaikkapa baariin tai parturiin.
Jani Liskola kertoo avoimesti kulttuurinsa liittyvistä ennakkoluuloista. Lastenkodissa koko lapsuutensa asunut mies ajautui pahaan laitoskierteeseen – osittain päihteiden takia. “Turvattomuutta oli joka suunnassa ja päihteet oli helpotus tuskaan.”
“Ei ne siellä lastenkodissa oikeen osannut tehdä muuta kuin siirtää toiseen lastenkotiin. Sen jälkeen päädyin perhekotiin, vastaanottokotiin, koulukotiin, tutkinta-asemalle, ensihuoltolaitokseen, sit mä olin pakkohoidossa ja lopulta linnassa”, Jani selittää rankkaa historiaansa.
Vankilakierrettä oli vaikea katkaista, sillä siviilissä rötöstelyn ja huumeiden pariin paluu oli tuttua ja turvallista puuhaa, ja uuden sivun kääntäminen elämässä tuntui ylivoimaiselta.
Stereotypia, jonka mukaan romanit varastelevat ja karttavat työtä on yksi yleisimpiä ennakkoluuloja. Vielä vuonna 1962 Otavan ison tietosanakirjan mukaan “mustalaiset karttavat säännöllistä työtä”.
Janin mukaan kansallispuku päällä on hyvin vaikea saada paikkaa työhaastattelussa.
“Osa varastelee, huijaa, on linnassa ja käyttää huumeita”, Jani kertoo. “Vanhemmiten oon oppinu tuntee myös näitä työssäkäyvii romaneita”, hän jatkaa.
Janin mukaan he työskentelevät mm. taksikuskeina, bussikuskeina ja muusikoina.
Musiikki on yksi tunnusomaisinpia romanikulttuurin osia, ja Jani listaa romanitaustaisia laulajia kuten Amadeus Lundberg, Leif Lindgren, Anneli Sari, Tamara Lund sekä Remu Aaltonen.
Toinen yleinen ennakkoluulo on yhdeksän kiloa painavan samettihameen käyttö rikosvälineenä. Lähestulkoon kaikki ovat kuulleet kertomuksia, joiden mukaan romaninaisilla on hameidensa alla koukkuja tai taskuja, joihin on helppo varastaa tavaraa.
Janin mukaan väite pitää osittain paikkansa: “Joillakin on taskuja, mutta ei tietenkään kaikilla.”
Jani avaa myös Mora-puukkoon ja mustalaisiin liittyvää yhteyttä. “Mora on yleisin tappoväline, moni laittaa sen poveen kun lähtee ulos, sieltä se on helppo ja nopee ottaa.”
“Miksi ovet ei aukene meille, onko rotumme syytä tää”, lauloi mustalaisyhtye Hortto Kaalo vuonna 1970. Janilla on myös omakohtaisia kokemuksia siitä, kuinka esimerkiksi baarien ovet eivät aukea kansallispukuun pukeutuneelle romanille. Joskus jopa kolme neljästä anniskeluravintolasta kieltäytyy päästämästä romaneita sisään.
“Ne sanoo ovella, että turha luulo.” Janin mielestä syynä tähän on se, että “jotkut mustalaiset remuaa niin paljon, eikä kaikki yritä sopeutua yhteiskuntaan”.
Tiiviissä romaniyhteisössä on kuitenkin hyvät puolensa, kuten se, että koko suku tukee sairauden tai kuoleman kohdatessa. On kuitenkin mahdollista, että yhteisön jäsen suljetaan kokonaan suvun ulkopuolelle, vaikkapa homouden takia.
Ruotsissa nousi muutama viikko sitten suuri kohu, kun Ruotsin Romanineuvoston edustaja Diana Nyman kutsuttiin puhumaan romanien syrjinnästä Ruotsin hallitukselle. The Sheraton -hotelliin majoittunut Nyman häädettiin pois aamiaisbuffetilta, eikä hänen haluttu syövän samassa tilassa muiden asiakkaiden kanssa. Nyman kertoi syrjinnän olevan romaneille arkipäivää.
Romaneita on vieroksuttu koko viisisataavuotiaan historiansa ajan Suomessa. Eilen, 8.4, vietettiin Romanien kansallispäivää, joka on tänä vuonna ensimmäistä kertaa merkitty almanakkoihin.
Teksti: Arla Mäki
Kuvat: Simo Pukkinen
