• 17.12. Trombitin Iloinen Aamu – Karo ja Vilma


    Trombitin viimeisessä Iloisessa Aamussa studiossa Karo ja Vilma. Lähetyksessä puhutaan jouluperinteistä ja jouluun liittyvästä stressistä sekä vuosikymmenen vaihtumisesta.

    Kommentit pois päältä artikkelissa 17.12. Trombitin Iloinen Aamu – Karo ja Vilma
  • 10.12. Elinan ja Julian – Iloisen aamun Karaoke gallup

    Kommentit pois päältä artikkelissa 10.12. Elinan ja Julian – Iloisen aamun Karaoke gallup
  • Paha, paha kannabis

    Kun kannabiksen dekriminalisoinnin kansalaisaloite keräsi vaaditut 50 000 nimeä ja eteni eduskuntaan, oli nyt jo entisen pääministerin Antti Rinteen kanta asiaan selvä: “Tässä ei edetä”. SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman kommentoi asiaa sanomalla: “Emme näe tarvetta…” ja entinen sisäministeri, nykyinen Kokoomuksen kansanedustaja Paula Risikko ilmoitti asiaan lyhyesti: “Mikä on laitonta, on laitonta”. 

    Aloitteen kannattajat ehdottavat lakimuutosta, joka poistaisi rangaistavuuden kannabiksen käytöstä, hallussapidosta ja kasvatuksesta omaan käyttöön. Vaikka poliitikoista ehkä siltä tuntuu, eivät aloitteen tekijät koskaan vaatineet kannabista lähikaupan hyllyille. Aivan kuin eduskunnassa olisi mennyt aloitteen sisältö aivan täysin ohi, ja unohdettu samalla, että hei, mehän ollaan täällä ne, jotka näitä lakeja säätää. Laiton on laitonta vain niin kauan, kuin eduskunnan istuntosalissa niin halutaan.

    Onko aloitteella siis mitään mahdollisuutta eduskunnassa? Poliitikot ovat selvästi päättäneet jo kantansa ja kannabis on demonisoitu yleisessä keskustelussa. Hallituspuolue Vihreät on linjannut jo puolueohjelmassaan olevansa kannabiksen laillistamisen puolella. Silti esimerkiksi toisen hallituspuolueen, Keskustan, kansanedustaja Mikko Savola tuomitsee Vihreiden linjauksen täysin, ja oppositiossa istuvan Perussuomalaisten Veikko Vallin vaati Vihreiden puoluejohtajan, Maria Ohisalon, eroa. Syynä Vallinin mukaan oli “avoin huumemyönteisyys ja suoranainen huumeiden markkinointi nuorille”. 

    Vau. Kannabiskeskustelu on siis hyvällä mallilla. Kansanedustajat haluavat pestä kätensä tästä välttämättömästä puheenaiheesta täysin, eikä edes esimerkiksi Terveyden ja hyvinvointilaitoksen tutkijoiden lausumat kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamisen hyödyistä auta. Kynnys hoitoon hakeutumiseen laskisi, rikosrekisterien määrä pienenisi, eikä laillistamisen esimerkkimaissa, kuten Kanadassa, kannabiksen käyttö ole lisääntynyt vuoden takaisesta, vaikka päihteen viihdekäyttö laillistettiin.

    Kun positiiviset puolet käytön ja hallussapidon rangaistavuuden poistamiseksi ovat näin painavat, eivätkä boomereiden puheet tappavista kannabispiikeistä ole totta, ei ole mitään syytä lakialoitteen kumoamiseksi. Vaihtakaa demonisointi dekriminalisointiin.

    Kirjoittaja on 22-vuotias journalismiopiskelija Helsingistä

  • Lääkekannabis uhka vai mahdollisuus?

    EU-parlamentti haluaa lääkekannabikseen EU:n laajuisia säännöksiä, sekä rahaa lääkkeen tutkimiseen. Suomessa se muun muassa tarkoittaisi sitä että lääkekannabis astuisi Kela-korvauksen piiriin.

    Suomessa on ollut mahdollista saada lääkekannabista erityisluvalla vuodesta 2008 saakka. Vuonna 2012 Fimea antoi luvan lääkekannabiksen myynnille. Luvan saanut lääke on nimeltään Sativex, joka on tarkoitettu MS- taudin aiheuttamaan lihasjäykkyyden hoitoon.

    Lääkekannabis on saanut paljon mediahuomiota viime vuosina. Suomessa on vain muutamia lääkäreitä jotka kirjoittavat reseptin lääkekannabikselle. Luku on pienentynyt koska Kela puuttui asiaan lähettämällä vuonna 2017 syksyllä ukaasin reseptejä antaneille lääkäreille. Kela ilmoitti että lääkekannabis ei ole sovelias minkään kiputilan hoitoon, sekä uhkasi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran puuttuvan asiaan.

    Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean ylitarkastaja Katja Pihlajainen kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa Suomen linjausta siten, että tutkittua tietoa lääkekannabiksesta on liian vähän ja tulokset ovat ristiriitaisia. 

    Lääkekannabiksen erityislupa päätökset ovat puolittuneet vuodesta 2017.

    Suomen toiminta on ristiriidassa EU-parlamentin tiedotteesta sillä, parlamentti kehottaa helpottamaan lääkekannabiksen saatavuutta ja puuttumaan esteisiin mitkä vaikeuttavat lääkkeen määräämistä potilaalle. Tämän lisäksi parlamentti haluaa että lääkekannabikselle mahdollistetaan luotettavat ja riippumattomat laaja alaiset tutkimukset. 

    Toimittaja : Julia Jalli
  • HaastattelutHenkilöjututVideot

    Nuori ja valmis vanhemmaksi

     

    Äitiyslomalainen, imetysdieettaaja, bloggaaja ja somevaikuttaja Niina Mantere kertoo videossa hieman äitiydestä ja raskaudesta. Tämä nuori tehopakkaus kertoo myös mielipiteitään siihen pitäisikö lapsia hankkia nuorena vai vasta myöhemmin. Lisäksi sukelletaan hieman hänen bloginsa ”Ihan mamina” syntyyn ja hänen saamiinsa kommentteihin.

    Kommentit pois päältä artikkelissa Nuori ja valmis vanhemmaksi
  • Kun rahapelaaminen muuttuu ongelmapelaamiseksi – Pelirajat’on tukee rahapelaajia

    Rahapelaaminen on syvällä kulttuurissamme. Kuva: Ripsu Hongisto-Salmi

     

     

    Sosped-säätiön Pelirajat’on toiminta on suunnattu ongelmallisesti rahapelaaville sekä heidän läheisilleen. Haastattelussa puhutaan miltä rahapelaaminen näyttää nykypäivän Suomessa ja mitä ongelmalliselle rahapelaamiselle on tehtävä jatkossa. Vieraana Pelirajat’on toiminnan päällikkö Jari Hartikainen. Toimittajana Emma Lehtovuori.

    Kommentit pois päältä artikkelissa Kun rahapelaaminen muuttuu ongelmapelaamiseksi – Pelirajat’on tukee rahapelaajia
  • NHL-aamu jatkot 17.12: Yön pelien purku, Taylor Hall, Pepsi-Kovalchuk, NHL:n moderni aika

    Kaikkien odotusten vastakohtaisesti NHL-aamu pääsi vielä kerran lauteille kokoonpanolla Jesse, Konsta & Veikko. Aiheina yön pelit, kundit keskusteli myös NHL:n modernista pelaamisesta ja kenties toivotaan vanhoja aikoja takaisin. Lopussa myös täyttä sekoilua, mutta vähempää ei odotettu NHL-aamun oikeasti viimeiseen lähetykseen…

    Continue Reading…

  • Kokemuksia linnan juhlien kulissin takaa

    Niille, jotka eivät tiedä kuka olen snadi briiffi lienee pakoillaan. Olen ompelijamestari Paula Malleus ja pitkän linjan vaatetusalan ammattilainen – 22 vuotta takana tätä hommaa eli vaatteita. Olen luotsannut yli 12 vuotta kiertotalouteen ja uusiotuottamiseen erikoistunutta Remake Ompelimoa Helsingissä. Yrittäjä taipaleeni on ollut pitkä ja sanoisinko kivikkoinen. Pioneeri työssä kun ollaan – koen olevani loputtoman vakuuttelun tiellä. Olen tehnyt suurimman osan urastani asiakaspalvelutehtävissä – tilaustöiden parissa – on ne sitten olleet korjausta tai mittatilausta. Meillä Remakella pohjataan pääosin kierrätysmateriaaleihin, mutta toisinaan teen asiakastöitä myös muilta lähtökohdilta.

    Haluan tällä kirjoituksella kertoa siitä mitä tapahtuu niin sanotusti esiripun takana, sillä tämän vuoden #linnanjuhlat2019 prokkis oli minulle kertakaikkisen huimaa menoa alusta loppuun. Ensimmäiset asiakkaat tipahtivat pöydälle heti kutsujen saavuttua perille ja siitä lähti neuvottelut käyntiin. Yksi puku meillä oli ollut jo työn alla siinä hetken, mutta pian päästiin liikenteeseen kaikkien kanssa… ja sitten tuli vielä yllätys puku parisen viikkoa myöhemmin – vain pari viikkoa ennen juhlia. Aika harvoin tekijät jakaa omia tuntemuksiaan ja oivalluksiaan pukujen teosta, mutta minäpä olen aina tehnyt kaiken vähän omalla tavallani ja tässä teen taas niin.

    Kuvat: Josefiina Turkulainen ja Aino Ahola

    Olen tässä koittanut elpyä jokusen päivän tästä kaikesta. Ennen varsinaista juhlapäivää sitä vajoaa jonkinlaiseen automaattiohjaukseen ja sellaiseen keskittymisen tilaan, mihin oikeastaan ei mahdu muuta kuin pukuihin liittyvät prosessit ja tiimiläisten kanssa sovitut aikataulut. Kaikki häiriöt ja epämääräisyydet häiritsevät tällöin kokonaisprosessia tavoilla, joita on todella vaikea selittää jos tätä ei ole itse kokenut. Näin kävi tänäkin vuonna. Varoitin tiimiä, että nyt lähdetään kohden sellaisia viikkoja jolloin toleranssi epämääräisyyteen tulee tippumaan lähelle nollaa ja että tulen puuttumaan siihen normaalia napakammin – saivat tästä myös osakseen ainakin jossain määrin. Lopulta kaikesta selvittiin kuitenkin ilman turhaa mielipahaa ja kunnialla.

    Näin jälkikäteen olen pohtinut todella paljon sitä miten ihmeessä tunnun, joka kerta näiden ”huimien seikkailujen” jälkeen putoavan tyhjään monttuun – toki kyseessä on myös uupumus ja väsymys – ymmärrän sen. Jotenkin laittaa tänä vuonna vaan erityisesti miettimään omaa tekemisen laatua. Se on selvästi näin 22 vuoden tekemisen jälkeen taas noussut uudelle tasolle. Se omaa enemmän hallintaa ja luottamusta prosessiin. Tämä vakaus jättää tilaa pienimpienkin impulssien vastaanotolle, joka taas ohjaa tuotantoa kokonaisuudessaan jouhevasti ja ilman turhaa hampaiden kiristystä. Silti – kaiken tämän mielettömän unenomaisen neljän viikon projektin jälkeen on edessä jälleen arki ja se fakta, ettei normaali työnkuvani ompelimossa ole lähelläkään tätä luovuuden ilotulitusta.

    Kuvat: Aino Ahola, Koti puhtaaksi ja Remake

    Musana tänä vuonna toimi UNKLE niminen artisti albumillaan Lost highway. Musiikki on mulle tehdessä tosi tosi tärkeätä – tämän levyn kanssa mentiin pariinkin ”syvään yöhön” tai deep nighttiin kuten itse sanon. Syvä yö tarkoittaa sitä kun työpäivä on aloitettu ehkä siinä kympin aikaan aamupäivällä ja yhtäkkiä kello lyö ilta kymppiä ja edelleen edessä oleva matka tyytyväisyyden pisteeseen on pitkällä edessä olevien tuntien päässä. Tässä kohtaa on syytä myös sanoa, ettei tämä suinkaan ole surkea asia, vaikka monesti sitä minulle kauhistellaankin ulkopuolisten toimesta. Näin ei siis suinkaan ole, vaan yleensä aina syvään yöhön meno tarkoittaa myös suunnattoman voimakasta halua ja visiota tehdä – ja silloin järki ja normit on syytä sysätä pois tieltä ja antaa virran viedä. Joskus harvoin se virta vie mukanaan niin pitkään, että heräät ompelimon karvalankamatolta nenä tiputtaen vedosta vettä.

    Kaikkien asiakkaiden kanssa päästiin liikkeelle upeasti ja itse prosessit etenivät kauniilla kaarella alusta loppuun. Toki jotain kriisiytyksiä ilmeni, mutta niistä selvittiin yhteisellä kärsivällisyydellä ja tarmolla. Osa puvuista valmistui jo ennen juhlia tai tuli hiontavaiheeseen hyvissä ajoin. Puvun luomisprosessia minulta kysytään melkoisen useinkin, että miten se menee… ja sanon aina, että jokainen prosessi on erilainen. Läpimalkaisesti tuumattuna prosessi etenee tiedustelusta ja alustavasta hinta keskustelusta referenssi -eli esimerkkikuviin, jotka asiakas toimittaa havainollistaakseen monesti todella piilossakin olevia toiveita – jossain tapauksissa myös pelkoja. 

    Kuvat: Josefiina turkulainen ja Remake

    Tämän jälkeen prosessi etenee aloituspalaveriin missä puvun linjaukset, materiaalit ja aikataulu lyödään lukkoon sekä otetaan mitat. Tästä eteenpäin edetään vähän puvun vaatimalla tavalla. Joskus tehdään pohjapuvusta protoa, joskus lähdetään veistelemään ihan vaan rakennetta nukella, joka tapauksessa edetään kohden ensimmäistä sovitus kertaa, jonka tarkoituksena on saada meidät tekijät kartalle siitä että kaikki tehdyt suunnitelmat pitävät kutinsa. Ennen valmistumistaan pukua sovitetaan tämän jälkeen 2-4 kertaa, joista viimeinen on ns. hiontasovitus, jolloin puku saattaa olla valmis tai ainakin lähes valmis. 

    Meillä panostetaan myös pukujen lisäksi tyyliin kokonaisuudessaan sisältäen puvun, meikin sekä hiukset sekä laukun. Tämän lisäksi mietitään miltä asiakas näyttää jo sisään mennessään, sillä kuvaajia on myös ulkopuolella. Tänä vuonna tämä tärähti huippuunsa, kun asiakkaamme asteli  linnaan mun ideoimassa moppiturkissa. Tästä päästäänkin vielä mielenkiintoiseen seikkaan eli viestintään! Kun olemme useina vuosina tehneet jo pukuja olen tullut tulokseen, että mikäli puvuille mielii näkyvyyttä on se Parhaiten saavutettu sillä, että puvuista on alettu ”vuotaa” kuvia ja tietoa eteenpäin medialle jo ajoissa ja tänä vuonna tämä vietiin todella pitkälle otattamalla kunnolliset kuvat puvuista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa!

    Kiitos kaikille mukana olleille: Myra, Santtu, Rauha, Pia, Sera Heta,Mari, Tapojärvi, Saana, Henkka, Kotipuhtaaksi, Mai, Jatkumo Ry, Kansallismuseo, Pure waste, Kalevala koru, Josefiina, Aino, Satu M., ja varmasti iso liuta kaikkia muitakin!

    Kuvat: Satu Malin ja Remake
  • KATSE

     

    Läsnäolo?

    Mitä värejä käytän?

    Miten kuvattavan persoona ilmenee kuvassa?

    Milloin on oikea hetki painaa laukaisunappulaa?

    Minkälaisen illuusion valitsemani valo luo kuvaan?

    Kuvaaja?

    Kuvat:
    Josefiina Turkulainen

     

     

     

     

     

    Kommentit pois päältä artikkelissa KATSE
  • Pieni katsaus Helsinkiin Signe Branderin jalanjäljissä

     

    Kuvat: Laura Luomalehto