• Kuva: Nenna Njöd

    Mistä lähtien olen tarvinnut partatrimmeriini liittymän?

    Missä tahansa elektroniikkaliikkeessä käynkään ja mitä tahansa ostankin, väistämättä sama kysymys toistuu kerta toisensa jälkeen. “Mikä liittymä sulla on?” Miten se liittyy siihen, että tarvitsen uuden partatrimmerin vanhan hajottua, jos tahtoisin uuden liittymän niin enköhän olisi itse palveluntarjoajaan yhteydessä. 

    Sinänsä itse kysymys ei haittaa, mutta se haittaa kun yksinkertainen “Ei” ei kelpaa vastaukseksi ja sinulle kerrotaan maailman parhaimmasta diilistä, joka on vain tämän päivän voimassa ja se tulee seuraavan kerran joskus täydenkuun aikaan. 

    Miten se on mahdollista, että näitä “diilejä” on harva se päivä. Ongelma kumpuaa varmasti siitä, että osassa paikoista myyjä saa provisiopalkkaa x liittymän myytyään asiakkaalle. 

    Joten jätettäisiinkö liittymän myyminen itse palveluntarjoajille niin seuraavalla kerralla kun menen kysymään apua oikean partatrimmerin valitsemiseen elektroniikkaliikkeessä minulle ei tarjota puhelinliittymää, nettiliittymää, modeemia ja televisiopalveluja.

     

    Santeri Rantala

  • “Epäreilua meitä kohtaan, jotka noudattavat ohjeita” – Mua ärsyttää teidän ärsyyntyminen

    Koronarajoituksissa ja suosituksissa ei sinänsä ole mitään epäselvää. Muiden välinpitämättömyys tai ihan hyväksyttävät syyt olla noudattamatta suosituksia ei ole asia, jolla kannattaisi nostattaa omaa verenpainetta päivästä toiseen.

     

    Maskisuositus on ollu valtakunnallinen jo melkein vuoden. Maskia tulisi käyttää julkisissa liikennevälineissä ja julkisissa tiloissa, kuten kaupassa ja esimerkiksi koulussa, mikäli riittävän turvavälin pitäminen ei onnistu.

    Ihmisillä tuntuu aidosti keittävän hermoja joidenkin ihmisten valinta olla käyttämättä maskia esimerkiksi ruokakaupassa. Näen viikoittain ahdistuneita ja erittäin vihaisia avautumisia, kun nähdään maskittomia ihmisiä. 

    Tarkennan vielä, että suositukset ovat täysin aiheellisia ja itsekin niitä noudatan. En myöskään hyväksy provosoivaa käytöstä, kuten tahallaan yskimistä muita kohti suojaamatta kasvojaan hihaan, kuten on ohjeistettu. Mutta rähisenkö sosiaalisessa mediassa jokaisen maskittoman nähtyäni, joka ohitseni kulkee? En todellakaan. 

    Astmaa sairastaa 10 prosenttia 30 vuotta täyttäneistä miehistä ja 14 prosenttia naisista. Vakavista iho-ongelmista esimerkiksi aknesta kärsii viisi prosenttia naisista ja kaksi prosenttia miehistä. Houkuttelisi minuakin tukehduttaa kukkiva iho huonosti hengittävän kasvomaskin alle tai kärsiä hengenahdistuksesta pikaisen kauppareissun takia. 

    Myös ahdistuksesta kärsivät voivat tuntea olonsa tukalaksi suurissa marketissa, maski vaan naamalle ja ääntä kohti! Tai tajuttomuutta. Voit itse valita.

    Mielestäni on itsestään selvää, ettei kenenkään valinta, joka eroaa omastasi ole millään tasolla sinun tuomittavissasi. Suomessa on edelleen voimassa ainoastaan suositus. Olisihan sitä hyvä noudattaa, mutta eihän ryhdytä oman elämämme virkavallaksi ja tuomita ihmisiä tällaisissa asioissa.

     

    Aino Mäkelä

    Radio- ja TV-journalismi

    20rad.aino.makela@heoedu.fi

     

  • Kuva Anne-Marie Saune, Norway

    Oma juttu työelämästä, omia kokemuksia.

     

    Yltiöoptimismi mitä se on?

    Nykyinen life couchien eli elämänvalmentajien kulttuuri on saanut ihmiset uskomaan, että kaikessa on kyse omasta asenteesta ja tahdosta.  Ihmisiä kannustetaan yltiöpäiseen myönteisyyteen. Positiivisuus voi olla ihailtava piirre, mutta yltiöoptimismi on harhaa. Korostetun myönteinen suhtautuminen voi estää näkemästä asiat sellaisina kuin ne ovat. ”Myönteisismissä” yritetään nähdä mahdollisuuksia siellä, missä niitä ei edes ole. Nyt en kerro rekrytilanteesta, vaan siitä, kun ollaan oikeasti tekemässä työtä.

    Pelko ja viha voivat suojata, työpaikkallakin. Viidakon lait käyttöön. 

    Ihminen, joka on joutunut kestämään vastoinkäymisiä, hänelle tulee päällimmäiseksi luonteen piirteeksi viha kaikkea kohtaan. Liiallinen myönteisyys johtaa helposti sokeaan luottamukseen. Optimisti ei suostu näkemään sitä tosiasiaa, että maailmassa on myös pahoja puolia, eivätkä kaikki ihmiset tahdo toisilleen vain hyvää. Yltiöoptimisti ei osaa suojella itseään pahoilta asioilta, ja hän tulee esimerkiksi herkemmin huijatuksi. Sinisilmäisyys siis liiallinen positiivinen asenne saa  monen ihmisen liikaa luottamaan läheisiin ihmisiin. Liialliset optimistit – varsinkin, jos heitä on paljon – ovat vaaraksi muille, sillä yleinen vastuuntunto ja asioiden varmistaminen jää heikolle.

    Evoluutiossa negatiiviset tunteet ovat olleet elinehto. Pelko suojaa liialta uhkarohkeudelta, viha rakentaa suojaavan rajan, ja häpeä estää tekemästä mitään moraalitonta. Onko kokemusta ?

    Haittaaks se jos kaikkia ei onnista ja aina ei onnistu. 

    Elämä on epäreilua, olet varmaan huomannut ettei kaikilla ole samanlaiset lähtökohdat elämään. Toiset ihmiset saavat jo syntyessään paremmat lähtöasetelmat elämään. Vertaus kultalusikka suussa syntyneisiin. Rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta kaikilla niitä vain ei ole. Pessimisti ymmärtää, että kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ammentaa. Pessimisti tietää, missä menee saavutettavien asioiden raja, katso pankkitilillesi kyllä se paljon kertoo sinulle sinun elämäsi mahdollisuuksista. Ei tietenkään kaikkea voi pankkitilin suuruudella mitata. Tämä suojaa kohtuuttomilta pettymyksiltä. Kun tiedostaa lähtökohtansa ja mahdollisuutensa, on helpompi arvostaa niitä pieniä asioita, jotka omassa elämässä ovat hyvin. Pienet asiat ovatkin niitä parhaita onnen hetkeä. Omat rakkaat, läheiset ihmiset tai sitten omat eläin lemmikit.  Löydä omat hyvät ja huonot puolesi omasta elämästäsi.

    Minä ja me. Maailma ja ihmiset ovat monimutkaisia.

    Jos joku sanoo ymmärtävänsä sinua täysin, älä usko. Strategian suunnitttelijaalle tärkeitä neuvoja vai onko?  Parhaimmillaan toinen voi olla ainoastaan jäljillä siitä, mitä sinä viestit. Ihminen voi tajuta vain yksinkertaisia, pieniä asioita. Pessimistin elämä voi olla helpompaa ja rennompaa, koska hän ei jaksa edes vaivata päätään maailman ja muiden ihmisten käsittämättömän monimutkaisilla rakenteilla. Diplomi-insinöörien ammatti jargonia ei todellakaan aina jaksa kuunnella, kerron kokemuksesta, minulla on ollut tämän kaltainen parisuhde edellisessä elämässäsi, kun olin nuori nainen. En minä kyllä vielä ole vanhakaan.

    Mikä saa sinut kestämään paineita ja stressiä? 

    Pessimisti kestää vastoinkäymisiä, vai kestääkö?

    Oletko kokenut elämän vastoin käymisiä? Kun elämä potkii päähän, kyllä se tekee kipeää. Kärsimys ei tee autuaaksi, eikä kipu poistu tyhjillä ”kyllä se siitä” -sanoilla. Pessimismi on hyvä asenne vastoinkäymisissä, koska pessimisti on tiennyt vastoinkäymisten olevan odotettavissa. Miten sinä kohtaat elämäsi kriisit? Pessimisti kohtaa kriisit rauhallisemmin kuin optimisti. Hän kestää puolison nalkuttamisen, koliikkivauvan tuoman väsymyksen ja työpaikan menetyksen muita paremmin.

    Sanotaan yrittäjälle, että yrittäjä on hyvä yrittäjä jos hän on kokenut konkurssin ja selvinnyt siitä, monestakin konkurssista se karaisee. Pohjalta ponnistanut niin hyvä tulee. Epäkohtiin ei pidä jäädä jumiin.

    Pessimististäkin voi tulla oman asenteensa vanki, jos hän jatkuvasti etsii epäkohtia ja saivartelee. Elämä voi käydä ahdistavaksi.  Kyynisyys on pessimistille kuin palava tulitikku kuivassa metsässä. Parempi olla tarjoamatta sitä sytkäri hänelle. Yltiöpessimistin voi yrittää palauttaa takaisin oikeisiin mittasuhteisiin antamalla suoraa palautetta ja näyttämällä hänelle asioiden valoisia puolia. Tunnistatko tämän kaltaiset tyypit lähipiiristäsi? Oikeassa paikassa huumori on paikallaan.  Jos vastaat hänen sanomaansa yliampuvalla pessimistisyydellä tai huumorilla, hän saattaa nähdä oman synkkyytensä naurettavuuden.

    Miten on? Onko esimieheni tai naisesi aidosti läsnä.

    Mielenkiintoista on myös, että palkitsemisessa tärkeää on osoittaa, miten kehittämisehdotuksilla oli merkitystä. ”Pelkkä kiitos tai palkanlisät eivät ole yhtä merkityksellisiä kuin yhdessä tässä ja nyt luotu, koska esimerkiksi palkankorotuksen muistaa vain pari viikkoa.” Nostan esiin myös esimiehen merkityksen eli onko työntekijöillä tunne, että esimies on käytettävissä kun häntä tarvitaan. Kyse ei ole määrästä vaan tunteesta, ”että hän on riittävästi läsnä tarvittaessa – tuossa on tuoli, istu alas ja puhutaan!” ”Välittäminen, kuunteleminen ja läsnäolo eivät ole rakettitiedettä mutta edellyttävät, että osaa ottaa ammattiin liittyvän position ja kantaa vastuun. Yhtä lailla johtajalla tulee olla se – vaikka coach tai työnohjaaja – jolle itse voi marmattaa.” Onko sinulla millainen suhde sinun työnantaasi? ”Kun ihmisten välille syntyy tunne, vie se mennessään. Kun enää ei näe toista, on kontakti mahdoton, eikä auttaminen ole mahdollista.” Kiinnitä huomiosi  myös nykyaikaisen varsin abstraktiin työnkuvan, joka ei rajoitu työpaikalle, vaan kulkee miltei koko ajan mielessä mukana.

    ”Vaaditaan uudenlaisia taitoja johtaa itseään, koska moderniin työnkuvaan liittyy uupumisen ansa. Hyvinvointi edellyttää sitä, että voi päästää myös irti työstä. On helppo luhistua kuorman alle, kun rakenteet eivät sovellu muuttuneeseen työinfrastruktuuriin, eikä kyse ole väliaikaisesta tilanteesta.” Hyvää on, että työntekijät ja työnantaja ovat samassa veneessä ja toisistaan riippuvaisia, eivät eri aluksissa.

    ”Joka ikinen työntekijä on oman työpaikkansa arkkitehti siihen miten työpaikalla voidaan. Sivusta katsominen on totaalisesti mahdotonta. Kaikki ovat osallisia, ei ole osattomia!” Rekry tilanteissa pienessä firmassa katsotaan miten henkilökemiat toimii. Voit siis vaikuttaa! Mutta kuinka ollakaan, tunti meni ja televiso vei kaiken aikasi ja sohvalta on noustava. Onkohan mielesi kirkastunut? ”Hyvä pointti, mitähän vastaat?”

     

    Esimiehestä kerrottua

    Mielenkiintoista on myös, että palkitsemisessa tärkeää on osoittaa, miten kehittämisehdotuksilla oli merkitystä. ”Pelkkä kiitos tai palkanlisät eivät ole yhtä merkityksellisiä kuin yhdessä tässä ja nyt luotu, koska esimerkiksi palkankorotuksen muistaa vain pari viikkoa.” Se on muuten, totta markkinatalous panee kuluttamaan vaan enemmän.

    Nostan esiin myös esimiehen merkityksen eli onko työntekijöillä tunne, että esimies on käytettävissä kun häntä tarvitaan. Kyse ei ole määrästä vaan tunteesta, ”että hän on riittävästi läsnä tarvittaessa – tuossa on tuoli, istu alas ja puhutaan!” Kuinka moni oma esimiehesi on antanut sinulle oikeasti aikaansa puhumalla sinun kanssa sinun työtehtävistä aidosti?

    ”Välittäminen, kuunteleminen ja läsnäolo eivät ole rakettitiedettä mutta edellyttävät, että osaa ottaa ammattiin liittyvän position ja kantaa vastuun. Yhtä lailla johtajalla tulee olla se – vaikka coach tai työnohjaaja – jolle itse voi marmattaa.”

    ”Kun ihmisten välille syntyy tunne, vie se mennessään. Kun enää ei näe toista, on kontakti mahdoton, eikä auttaminen ole mahdollista.” Tänä päivänä digitaalisuus on läsnä työpaikoilla ainakin toimisto työssä. Moni tekee töitä tietokoneilla entistä enemmän nykyaikaisen varsin abstraktin työnkuvan, joka ei rajoitu työpaikalle, vaan kulkee miltei koko ajan mielessä mukana.

    Etsitään yhdessä  uudenlaisia taitoja johtaa itseään, koska moderniin työnkuvaan liittyy uupumisen ansa. Hyvinvointi edellyttää sitä, että voi päästää myös irti työstä, suomalailsella metsä on lähellä ja jo 5 min kävely metsässä rauhoittaa, monella on siitä kokemusta. On helppo luhistua kuorman alle, kun rakenteet eivät sovellu muuttuneeseen työinfrastruktuuriin, eikä kyse ole väliaikaisesta tilanteesta.”

    Pieni vinkki: hyvää on, että työntekijät ja työnantaja ovat samassa veneessä ja toisistaan riippuvaisia, eivät eri aluksissa.”Joka ikinen työntekijä on arkkitehti siihen miten työpaikalla voidaan. Sivusta katsominen on totaalisesti mahdotonta. Kaikki ovat osallisia, ei ole osattomia!”

    Voin siis vaikuttaa!

    Mutta kuinka ollakaan, tunti meni ja sohvalta on noustava. Onkohan mieli kirkastunut? ”Hyvä kysymys, mitä vastaat?”

     

    Anne Kaski-Klöve
    Radio-ja tv-journalisti
    rad.anne.kaski-klove@heoedu.fi

  • Töllö l. televisio on uus perheen jäsen entistä enemmän korona-aikana.

    Töllö sehän on aina paikalla perheessä kuin perheessä arjessa ja juhlissa. Tohdin sanoa, että yksi tärkeimmistä  perheenjäsenistä, moni puhuukin televisio ohjelmista enemmän kuin omista sukulaisistaan. joita hän ei voi tavata korona-aikana ainoastaan somen välityksellä. Televisiosta on tullut entistä tärkeämpi korona-aikana.

     

    Television ohjelmia moni seuraakin enemmän kuin omien sukulaistensa tekemisiä, joita hän saattaa nähdä ainoastaan isommilla syntymäpäivillä, häissä, jos niissäkään, kun single kulttuuri on Helsingin alueelta levinnyt paheena muuallekin. Television single-ohjelmia on nykyisin paljon. Single kokkausta, joissa etsitään hottista, jota ei kyllä löydy yhdessäkään ohjelmassa.

     

    Naapurissa oli pari vuotta sitten aikuisikään ehtinyt tytär, joka lennätettiin Etelä-afrikkaan asti voittamaan Bachelor Suomi tv-ohjelma. Hän voitti sen ollessaan yksi kymmenestä nuoresta naisesta tässä ohjelmassa.

     

    Lopputulos oli tietenkin, ettei voittaja parista tullut paria vaikkakin ohjelmassa romantisoitiin heidän suhdetta. Eikä tyttö nykyisin halua seurustella kenenkään kanssa, muut sisarukset, jotka ovat välttyneet näistä helvatan tv-ohjelmiin osallistuselta kylläkin seurustelevat. Televisio tuo paljon outoja ja yllättäviäkin piirteitä .

    Töllö, joka toi kaikkien muiden herkkujen ohella olohuoneisiin politiikan ja poliitikon, saippusarjojen rinnalle. Moni porvari sai nyt ensi kertaa kuulla ja nähdä kommunistin puhuvan, ja monen duunarin kotiin tunkeutui porvari. Radion pahamaineinen Pienoisparlamentti sai nyt television myötä jatkoa vaalikeskusteluista ja -valvojaisista, A-studiosta, A-talkista, jossa esiintyi viehättävään tapaan pääministeri Sanna Marin.

    Totuutta tämän päivän imagopolitiikasta ja -poliitikoista ei etsitä parturista ja vaatekaupasta, vaan siitä miten uusi medium haastoi perinteisen politiikan muodot. Älä lähde hyvistä vanhoista asioista, vaan uusista huonoista, voisi kuulua teoksen motto.

    Työ ei tyydy valittelemaan kansan vieraantumista politiikasta, vaan väittää myös poliitikon vieraantuneen itsestään ja muuttuneen tavaran kaltaiseksi julkisuuden markkinoilla kiertäväksi olioksi, jonka olennaisin piirre on toisto.
    Poliitikko kertoo samat jutut toreilla ja turuilla itsestään vaaliteltoilla eri kuulijoille, joka nyt vaivautuu häntä menemään kuuntelemaan.  Oman käsittelynsä saa muun muassa politiikan ja huumorin suhde, kyyninen katsoja. Viikon uutiset-ohjelma kertookin paremmin suomalaisen politiikan käänteet, kuin mikään paraskaan A-talk-ohjelma. Tuomas Enbuske  mediafilosofia, joka uransa julman puolen kokeneena on tällä hetkellä psyykkisessä sairaalassa hoidossa ja lääkityksessä, media työpaikkana on raakaa. Paavo Arhinmäki  brechtiläisenä poliitikkona on tämän päivän vasemmisto politiikko.  Hallituksen viisikko naisministerit, kuin Blyton Enid kirjat olivat käyneet toteen Suomessa. Viisikko-sarja. Kaikki sarjan osat sopivat soveltuvat nyky politiikkaan.  Viisikko ministerit  aarresaarella: Eu-rahoitus Suomeen. Viisikon uudet seikkailut: korona-aika laittoi Suomen talouden matalaksi. Viisikko ministerit karkuteillä mediasta,  ja toimittajat hakoteillä.

    Paavon mietteitä suomalaisista ihmistä

    Yksinäisyys on yksi suomalaisen yhteiskunnan suurimpia ongelmia. Jos ei ole kavereita, ystäviä ja sosiaalisia verkostoja, vaikuttaa se tietenkin mielenterveyteen, pohtii Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki. Ketään ei saa jättää yksin mutta liian monelle niin käy.

    Palkitun kirjailijan Kai Niemisen runon alussa on ajatusta – oikeastaan meille kaikille.

    ”Alan oppia elämään: yksinkertainen mutta hidas prosessi.

    Täytyy vain lakata olemasta osaamatta,

    luulemasta, että elämä on vaikeaa,

    lakata tekemästä siitä vaikeaa,

    selaamasta kaiken aikaa sen käyttöohjetta,

    lakata uskottelemasta, ettei osaa,

    lakata selittelemästä kun selityttää,

    lakata olemasta vaiti, kun pitäisi puhua.”

    ”Silloin kun mieli on rikki, on vaikeaa olla näin tyyni ja rohkea, mutta silloin muiden ihmisten pitää olla rohkeina auttamassa. Kysymys on ilmapiiristä, koko yhteiskunnassa.”

    Kansanedustajan, kaupunginvaltuutetun ja Vasemmistoliiton puheenjohtajan Paavo Arhinmäen pohdinta muutaman vuoden takaa hänen ministerikaudeltaan ei juuri poikkea siitä, mitä on mielessä tammikuisena pakkaspäivänä: ”Yksinäisyys on yksi suomalaisen yhteiskunnan suurimpia ongelmia. Jos ei ole kavereita, ystäviä ja sosiaalisia verkostoja, vaikuttaa se tietenkin mielenterveyteen”. Aikamoinen ristiriita yhteiskunnassa, joka painottaa sosiaalisuutta sekä sitä miten eri tilanteissa tulisi toimia.

    Anne Kaski-Klöve
    20rad.anne.kaski-klove@heoedu.fi
    Radio-ja tv-journalisti

  • Kolumni: Nykyajan huoltoasemilla ei ole persoonallisuutta

    Huoltoasemakulttuurilla on Suomessa pitkä historia, joka alkaa jo 1960-luvulta. Silloin huoltoasemat olivat yrittäjävetoisia ja ne saattoivat olla pienimpien kylien ainoita tapaamispaikkoja, joissa nautittiin kahvit ja käytiin läpi kuulumiset. Nykyään tällainen kulttuuri on hiipumassa.

    Itsekin Suomea ja monia huoltoasemia kiertäneenä voin todeta, että isot ketjut, kuten ABC ovat syrjäyttäneet suurimman osan entisistä, pienemmistä huoltoasemista. Isoilla huoltoasemilla saattaa olla “kauppias”, mutta ne ovat osa suurempaa, kaupallista ketjua eikä asemilla ole omaa “henkeä”. Pienillä huoltoasemilla päinvastoin on oma tunnelma ja tekemisen meininki, persoonallista tarjottavaa sekä paikka kylän tai kaupungin sydämessä. Asemilla voi toimia esimerkiksi matkahuolto ja muita palveluja.

    Esimerkiksi Pyhäsalmella sijaitseva huoltoasema Vaskikello on tunnettu vanhasta kellokokoelmastaan, joka on ainutlaatuinen koko maailmassa. Pienellä asemalla tarjotaan käsintehtyä leipää sekä ruokaa. Toisin kuin tien toiselle puolelle nousseessa ABC:ssa, jossa tarjouksetkin ovat samat kuin koko maassa. Lisäksi isot asemat eivät tarjoa paljoakaan palveluja tai ammattitaitoista osaamista. Silti nämä isot ketjut ovat onnistuneet syrjäyttämään yksityisiä asemia ympäri Suomen. 

    Suomessa keskustellaan paljon pienten yritysten tukemisesta etenkin näin kriisiaikana. Trendiksi nousseessa “support your local” -ajattelumallissa on paljon perää. Miksi haluamme palveluja ketjuilta, jotka tavoittelevat vain voittoa? Miksi emme tukisi yrityksiä, jotka kattavat 40 prosenttia suomen bruttokansantuotteesta, mutta silti ovat vaikeuksissa taloudellisesti isojen ketjujen takia? 

    Ratkaisu on helppo: valitse ison ketjun sijasta paikallisen yrittäjän pyörittämä, pienempi ja persoonallisempi vaihtoehto. Saatat yllättyä!

     

    Kolumnin kirjoittaja: Melisa Starast

    Radio- ja TV-journalismi

    20rad.melisa.starast@heoedu.fi