• Naisen laukku

    Chanell aito 6500 €

    Laukku kuin laukku onko laukulla väliä?. Ensin kannattaa harkita tarkkaan, mitä ostaa ja mistä ostaa. Oletus sijoitussalkkua ostaessa on, että laukun hinta kasvaa vähän niinkuin sijoitus asunnon tyyliin vuosien saatossa ja laukun merkki ja malli pitävät pintansa muotioikkujen vaihdellessa. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta on 110-vuotias Chanel, jonka klassikkolaukut todennäköisesti säilyttävät arvonsa vielä tulevinakin vuosikymmeninä. Luksusmerkki Chanel on muodostunut monestakin syystä klassikoksi. Tärkeänä tekijänä on ollut Coco Chanel (1883–1971) itse, joka henkilöityi vahvasti brändinsä, ja useimpiin hänen suunnittelemansa luomuksiin liittyy vahva tarina. Coco Chanel oli merkittävimpiä 1900-luvun muodinluojia. Hän  puki naiset pikkumustaan ja puku koruihin sekä teki rusketuksesta tyylikästä.

    Laukku voi todella olla sijoitus. Helsingistä löytyy useampi Vintage-liike, jotka ostavat laukkuja, ja arvokkaammat naisten käsilaukut voi myyjä jopa huutokaupassa erittäin hyvään hintaan.

    Muotitietoiselle laukku on itseilmaisun keino. Keino näyttää kuka olet – tai kuka haluat olla. Muodikkuus ja muodikas ja muodokas ne ovat aivan eri asioita.  Trendit tulevat ja menevät. Tyyli kuitenkin säilyy olivatpa kyseessä vaatteet, laukut tai asusteet. Tyylikkään ihmisen tunnistaa jo kaukaa.  Muutamia merkkejä mainitakseni esimerkiksi Louis Vuitton, Gucci, Chanel, Mulberry, Hermès, sekä Prada, näitä merkkejä ei Suomen maakunnista useimminkaan löydy mistään vaateliikkeestä on ne niin hintavissa hinnoissa.

    On naisia ja naisia, joillekin kaupan muovikassi riittää, kun hän kantaa ostokset kotiin. Minkäänlaista arvokkaamman hintaista juhlalaukkua  monellakaan suomalais naisella ei yleensä näe tai ne on ostettu edullisesti marketeista. Varakkaamman ja arvonsa tuntevan naisen tunnistaakin siitä hänen laukustaan. Maahanmuuttajanaiset ovatkin luku sinänsä, sillä hehän ovat kotoisin maailman metropoleista miljoona kaupungeista, joissa merkkiliikkeitä on ja tietenkin myös kopioliikkeitä, sen olet varmasti todistanut ollessasi ulkomailla turistina, jossain lomakohteessa.

    Monet valitsevat laukun asunsa väreihin sopivaksi ja toisin päin, meitä on moneksi. Johonkin juhlavampaan tilaisuuteen taas laukku toimii kivasti kaksinkertaisella hihnalla joko olalla tai käsivarrella, joten vaihtoehtoja riittää! Lisäksi laukku tuntuu sopivan tosi monenlaisiin asuihin – rennompiin kesäjuhliin teranssille, juhla-asuun ja ihan vaan arkeen oikeastaan mihin tahansa kokonaisuuteen yhdistettynä.

    Koko on ollut aivan nappivalinta, tämä medium-koko on ihan täydellinen arkeen. Välillä katselen ihan huvikseni erilaista laukku kauppoja, jos niistä saattaisi löytyä kiinnostavia laukkuja. Täytyykin myöntää, että omistan laukkuja useampia eri käyttötilanteita varten. Sitä vain löytää itsensä jostain tekemässä heräte ostoksia. Työlaukkuja löytyy kannettavalle läppärille ja sille lompakolle ja meikkisetille,  koko on juuri sopivan tilava, jos vaikka vain lompakko mahtuu ja auton avaimet.

    Reissu Laukut on sitten kategoria erikseen, onhan niitä reissuja eri tarkoitukseen ja päivän taikka pari reissussa, viikon, useamman viikon kuukauden tai pitemmän ajan. Laukkujen käyttö ja kantotavat vaihtelee. Tekee mieli välillä todella vaihdella kantotapaa.

    Laukun sisältö onkin sitten out of the box. Tässä yksi esim. tästä asiasta. Elämän ruuhkavuosiin kannattaa miettiä tarkasti sitä laukkusi kokoa: Teksti lainattu  suomi24.fi

    “No siinä sit aamulla lähtö häslingissä muijan koko laukun sisältö lävähti lattialle ja mitä ehdin siinä sivusilmällä katella niin kyllähän siinä järkettömän tavaravuoren seassa oli myös irto-tampaxeja useampikin kipale.Jälkikäteen mietiskelin et oiskohan tytsillä ollu menkat mut ei kehdannu sanoa sitä (itsesuggestiota->eihän se yksinkertaisesti voinu olla haluamatta meikäläistä :)) No sit taas kerran kun yks ’jutska’ tuli mun luokse koko viikonlopuksi niin kesken kaiken tuhmailun alko menkat eikä typyllä ollu minkään sortin tarvikkeita mukana ja mä jouduin prrrkele lähteen samantien kauppaan.Luulis et jos tietää et menkat ainakin saattaa alkaa kesken kyläreissun niin laukussa ois messissä suunnilleen koko menkka-arsenaali kaiken varalta”.

     

    Kolumnisti: Anne Kaski-Klöve

  • Kolumni: Nykyajan huoltoasemilla ei ole persoonallisuutta

    Huoltoasemakulttuurilla on Suomessa pitkä historia, joka alkaa jo 1960-luvulta. Silloin huoltoasemat olivat yrittäjävetoisia ja ne saattoivat olla pienimpien kylien ainoita tapaamispaikkoja, joissa nautittiin kahvit ja käytiin läpi kuulumiset. Nykyään tällainen kulttuuri on hiipumassa.

    Itsekin Suomea ja monia huoltoasemia kiertäneenä voin todeta, että isot ketjut, kuten ABC ovat syrjäyttäneet suurimman osan entisistä, pienemmistä huoltoasemista. Isoilla huoltoasemilla saattaa olla “kauppias”, mutta ne ovat osa suurempaa, kaupallista ketjua eikä asemilla ole omaa “henkeä”. Pienillä huoltoasemilla päinvastoin on oma tunnelma ja tekemisen meininki, persoonallista tarjottavaa sekä paikka kylän tai kaupungin sydämessä. Asemilla voi toimia esimerkiksi matkahuolto ja muita palveluja.

    Esimerkiksi Pyhäsalmella sijaitseva huoltoasema Vaskikello on tunnettu vanhasta kellokokoelmastaan, joka on ainutlaatuinen koko maailmassa. Pienellä asemalla tarjotaan käsintehtyä leipää sekä ruokaa. Toisin kuin tien toiselle puolelle nousseessa ABC:ssa, jossa tarjouksetkin ovat samat kuin koko maassa. Lisäksi isot asemat eivät tarjoa paljoakaan palveluja tai ammattitaitoista osaamista. Silti nämä isot ketjut ovat onnistuneet syrjäyttämään yksityisiä asemia ympäri Suomen. 

    Suomessa keskustellaan paljon pienten yritysten tukemisesta etenkin näin kriisiaikana. Trendiksi nousseessa “support your local” -ajattelumallissa on paljon perää. Miksi haluamme palveluja ketjuilta, jotka tavoittelevat vain voittoa? Miksi emme tukisi yrityksiä, jotka kattavat 40 prosenttia suomen bruttokansantuotteesta, mutta silti ovat vaikeuksissa taloudellisesti isojen ketjujen takia? 

    Ratkaisu on helppo: valitse ison ketjun sijasta paikallisen yrittäjän pyörittämä, pienempi ja persoonallisempi vaihtoehto. Saatat yllättyä!

     

    Kolumnin kirjoittaja: Melisa Starast

    Radio- ja TV-journalismi

    20rad.melisa.starast@heoedu.fi

  • Kolumni: Uudet tuulet puhalsivat testeissä Bahrainissa

    Kausi 2021 alkoi poikkeuksellisesti, kun testejä ajettiin vain kolme päivää.

    Continue Reading…

  • IFK Mariehamnilla on palikat kasassa – nyt mitataan Lukas Syberyjski  

    Ahvenanmaan Veikkausliigatoivo, IFK Mariehamnin joukkue on muuttunut jälleen todella paljon lähdettäessä kauteen 2021. Vanha pelaajarunko heitettiin romukoppaan ja uusia miehiä on tuotu sisään oikeastaan jokaisesta mahdollisesta ilmansuunnasta. Nyt on toisen kautensa IFK:ssa aloittavan Lukas Syberyjskin näytön paikka, kirjoittaa Juuso Malinen.

    Continue Reading…

  • Onko Naisten Liigan sarjajärjestelmässä mitään tolkkua?

    Naisten Liiga aiheuttaa jälleen kerran suurta hämmennystä, kirjoittaa Tomi Anttonen.

    Continue Reading…

  • Anteeksi, olisiko teillä hetki aikaa olla hiljaa?

    Hyvä, ei minullakaan. Puhumisen sanotaan auttavan pulmaan kuin pulmaan. Kun mieltä painavan asian jakaa toisen kanssa, taakka on heti paljon kevyempi kantaa. Opiskellessani lukiossa urheilulinjalla kestävyysjuoksija Jukka Keskisalo sanoi luennollaan, että lenkin juokseminen ei ketuta kuin 50 prosenttia, jos saa jonkun seuraksi. Kahden kaverin kanssa ketutusprosentti olisi luonnollisestikin noin 33 per köpöttelijä ja niin edelleen. Kyseinen teoria pätee tosin vain tilanteessa, jossa nämä kohtalontoverit vihaavat vain lenkkeilyä, eivätkä esimerkiksi toisiaan, mikä on yleisen käsityksen mukaan ihanteellista. 

     

    Haastavaa elämäntilannetta läpikäydessään ihminen saattaa jossain vaiheessa saada kehotuksen “mennä puhumaan jollekulle” – koska puhuminen auttaa. Oli henkisen pahan olon purkamisväylä sitten ystävät, terapia, tyynyyn huutaminen tai kaikki edellä mainitut, niitä yhdistää pyrkimys saada ongelma ulos päätä ja sydäntä vandalisoimasta. 

     

    Ymmärrän, tai ainakin toivon, että sananlasku “Hiljaisuus on kultaa” pätee lähinnä silloin, jos henkilöllä ei ole perusteluja mielipiteilleen tai ylipäätään mitään sanottavaa. Läsnäolijalle on todella vaivaannuttavaa, jos joku samassa seurueessa on suunapäänä koko ajan ihan vain rakkaudesta ääneensä. Hiljaa tarkkaileminen voi kieliä tietämättömyydestä, mutta se ei kuitenkaan tarkoita henkilön olevan tyhmä – varsinkaan, jos sen ansiosta joku puheenaiheesta paremmin ajan tasalla oleva saa suunvuoron. Ihminen, joka puhuu enemmän kuin tietää, laskee ainakin minun kiinnostukseni tämän tarinointia kohtaan nopeammin kuin Rainman laskee lattialle pudonneita hammastikkuja. 

     

    Toivoisin sananlaskuun päivitystä, jonka myötä hiljaisuuden sijaan kultaa olisikin kuunteleminen, koska se opettaa lähes aina enemmän kuin puhuminen. Jälkimmäistä tarvitaan kuitenkin kysymysten ja välikommenttien esittämiseen toista keskeyttämättä, sillä niiden saaminen osoittaa mielestäni parhaiten, että vastapuoli oikeasti kuuntelee. Todettakoon siis, että tasapaino puhumisen ja kuuntelemisen välillä on kultaa. Ja, että hiljaisuus on oikeastaan yhtä tyhjän kanssa.

     

    Itse olen kerran myöhästynyt koulusta, koska suolistoni mielestä oli hulvatonta aiheuttaa minulle ripulikohtaus kävellessäni pysäkille, minkä seurauksena jouduin palaamaan kotiin vaihtamaan housut. Kouluun päästyäni tyydyin sanomaan nukkuneeni pommiin, koska en halunnut aiheuttaa ympärilleni kiusallista ilmapiiriä mainitsemalla niinkin epäluonnollisen asian kuin ripulointi. Luokkalaiseni tuntien olen varma, ettei kukaan olisi minua asiasta pilkannut, mutta en jaksanut alkaa herättämään edes pientä hämmennystä. Tässä tilanteessa toivoin vain yleisen asenteen vielä joku päivä olevan sen verran kypsä, että jokainen voisi tarpeen vaatiessa kertoa totuuden suolensa yllätyksellisestä leikkisyydestä ilman pelkoa naurunalaiseksi tulemisesta.

     

    Olen törmännyt useaan tilanteeseen, jossa homo- tai transseksuaalia henkilöä kehotetaan välttämään huomion herättämistä identiteettinsä kanssa, ettei kukaan vain provosoidu tai järkyty. Ensinnäkin, tämä niin sanottu muka hyväntahtoinen kehotus olla olemasta oma itsensä on asianomaiselle erittäin loukkaava ja nöyryyttävä. Toiseksi, niin pitkään kuin puhumista ja avoimuutta pyritään näinkin “hienovaraisesti” rajoittamaan, ahdasmielisyys ja epätasa-arvo eivät tästä maailmasta ole lähdössä mihinkään. 

     

    Yksittäiset teot johtavat universaaleihin lopputuloksiin. Eteenpäin mennään jo silloin, jos porukassa edes joku uskaltaa olla eri mieltä tai erilainen enemmistön kanssa, mikäli tämä ratkaisu lisää rauhan, rakkauden ja ymmärryksen määrää maailmassa. Ja se joku voit olla juuri sinä. Ja se olisin myös voinut olla minä, mutta valitsin olla nössö, ja valehdella nukkuneeni pommiin.

     

    Kolumnin on kirjoittanut radio- ja tv-journalismiopiskelija Marjatta Luostarinen. Kuva: Josefiina Turkulainen
  • Suomen rallimenestys on pelkkä muisto

    ”Tämä on Jari-Matin vuosi” on tuttu markkinointilause silloisen rallin MM-sarjaa näyttäneen tv-yhtiön mainoksesta, joka jo silloin herätti pitkälti ivallista naurua. Suomalainen rallikansa on kokenut jo viidentoista vuoden ajan kovia. Voittajia, saati mestareita, ei ole vuoden 2002 jälkeen nähty. Ollaanko nyt kuitenkin menossa uuden sukupolven myötä kohti parempaa huomista?
    Continue Reading…

  • Joe Burrow’n pienet kädet ja NFL-maailma ylireagoinnin alttarilla

    NFL-varaustilaisuuden ykkösnimeksi arvioidun Joe Burrow’n päällä leijailee sakea epävarmuuden pilvi. Continue Reading…

  • Karanteeni 6 – 0 FOMO

    FOMO no mo! Se on loppu ny! 

    FOMO tulee sanoista Fear Of Missing Out, jonka suomennos paitsi jäämisen pelko koskettaa yhtä lailla yläastelaisia kuin yritysten esihenkilöitä. Mielellään olisimme ainutlaatuisia, erottautuisimme massasta vaatteilla, mielipiteillä, kiinnostuksen kohteilla, mutta FOMOlta ei säästy vegaanit tai twerkkaajatkaan.

    Homo Sapiens on luontaisesti kiinnostunut olemaan osana ympärillä tapahtuvia asioita. Ei haluta jäädä paitsi mistään, ei silloinkaan, kun ei jaksaisi tai välttämättä kiinnostaisi. Kyseessä on siis fysiologinen reaktio ja voit huokaista helpotuksesta! Olet (kerrankin) syytön siihen miltä sinusta tuntuu.

    Olen kärsinyt FOMOsta kauan ennen kuin tiesin mistä on kyse.  Sen vuoksi olen lähtenyt lukemattomia kertoja ulos viikonloppuna, vaikka olen ollut täysin uuvuksissa kuluneesta viikosta. Myös leffat ja tv-sarjat on nähtävä asap. Laumat vaeltavat erinäisiin avajaisiin, että ovat varmasti ensimmäisten joukossa tietävät mistä puhutaan. Shmile-poseeraus, Mochi-iho, Tiger King-sarja, CBD-tuotteet, *jonkun trendikkään* insta stoori, kaikki tänne nyt! 

    Aivojen kipukeskukset aktivoituvat, kun ihminen kokee jäävänsä ulkopuoliseksi vuorovaikutustilanteessa. FOMO muistuttaa  fyysiseen kipuun rinnastettavaa tunnetta. Eräässä tutkimuksessa teini-ikäisiä jätettiin sivuun pallonheitto pelissä, jonka aikana he siis uskoivat leikkivänsä kahden muun murrosikäisen kanssa, vaikka todellisuudessa he pelasivat ohjelmoidun tietokoneen kanssa. Jälkeenpäin osallistujat kertoivat kokeneensa huolta syrjäytymisestä ​​ja hylkäämisen tunteista. Tunnistan tämän itsessäni.

    Paitsi jäämisen reaktiota on haastava vaimentaa, koska kaikki maailman tapahtumat ovat nykyaikana käden ulottuvilla. Koko ajan, klikkauksen päässä, koko maailma. Kääk! Some on mahtava väline informaation jakamiseen ja infernaalinen väline kipukeskuksen aktivoimiseen. “Laita vaan se kännykkä pois kädestä”  – onnistui ei koskaan, ei keneltäkään.

    Nyt kun karanteeni vaimensi maailman, nyt kun tiedän mitä kaikki muutkin eivät parhaillaan tee, koen harvinaista rauhallisuutta. En menetä mitään – olen  t ä s s ä – ja kerrankin tämä on tarpeeksi. Tällaista tyyneyttä on vaikea saavuttaa jopa äidiltä saatua tiibetiläistä äänimaljaa soittamalla.

     

    Kirjoittaja Anni Lötjönen on Radio- ja TV-journalismin opiskelija sekä FOMO kuntoutuja. 

  • Laiskoiksi väitetyt nykynuoret ovat osoittaneet, että arvostus Suomen luontoa kohtaan on säilynyt

    Yleisesti kuvitellaan, että nykynuoret vain pelaavat kotonaan ja aiheuttavat hankaluuksia. Koronaviruksen aiheuttama tekemisen puute on kuitenkin osoittanut sen, että nuoret osaavat tehdä muutakin kuin vain pelata pleikkaria. Continue Reading…